Arkisto:

syyskuu 2019

Älä tapa lypsävää lehmää?

Toisinaan yrittäjien liikeideaan sisältyy asiakkaan opastaminen siten, että tämä voi tehdä itse sen työn, jonka tämä on aiemmin ostanut yrittäjältä palveluna. Siivousalan yrittäjä voi opastaa asiakasyrityksen työntekijöitä siinä, miten nämä työntekijät voisivat helposti vähentää siivouksen tarvetta arjen pienillä käytännön toimilla. Tai mainostoimistoyrittäjä opettaa, miten rakennusalan yrittäjä voi itse luoda Facebook-kampanjat ja päivittää kotisivut. Kosmetologi opastaa asiakastaan, miten tämän kannattaa hoitaa ihoaan kotona. Eikö tämä tarkoita sitä, että yrittäjä opastaa samalla asiakasta tekemään itse, jotta tämän ei tarvitsisi ostaa palvelua ainakaan niin usein tai suuressa määrin? Tämähän syö suoraan yrittäjän leipää. Vai syökö?

Lue lisää »
15.9.2019 Ei kommentteja

Vaihtoehtoja työntekijän palkkaamiselle

Kevytyrittäjä on kuitenkin hankalassa asemassa, koska hän on yrittäjän ja työntekijän välimuoto, väliinputoaja. Hän joutuu maksamaan palkan sivukulut, toisin kuin toiminimiyrittäjä. Hän joutuu myymään aina arvonlisäverollisella hinnalla, toisin kuin alle 10 000 euroa vuodessa myyvä toiminimiyrittäjä. Hän ei pääse hyötymään arvonlisäveron alarajahuojennuksesta, eikä toimintavarauksesta. Kevytyrittäjä ei välttämättä pysty laittamaan kaikkia työn tekemiseen liittyviä kustannuksia verovähennyksiin, toisin kuin toiminimiyrittäjä. Laskutuspalvelu ottaa yleensä 5-10% välistä (toki, koska laskutuspalveluyrityksetkin ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä), jolloin kevytyrittäjän laskutuksesta lähtee suurempi siivu, kuin mitä toiminimiyrittäjä maksaisi kirjanpitäjälle. Kevytyrittäjällä ei myöskään voi olla suojattua yrityksen nimeä. Te-palvelut ja Kela katsovat kevytyrittäjät yrittäjiksi, mutta Verohallinto laskutuspalvelun tyypistä riippuen mahdollisesti työntekijäksi.

Lue lisää »
6.9.2019 Ei kommentteja