Ankeuttajat

 

Jokaisessa yrittäjäkoulutuksessani on ollut mukana henkilöitä, joiden yrittäjyysajatuksia, -haaveita tai -aikomuksia on haluttu lannistaa lähipiirin toimesta. Viimeksi eilen eräs yrittäjyyttä suunnitteleva kertoi, että hänen mentorikseen kaavailema ja toivoma jo eläkkeellä oleva entinen yrittäjä oli sanonut suoraan, että älä nyt ainakaan yrittäjäksi lähde ja ettei se missään tapauksessa ole kannattavaa, saati järkevää. Tämä ankeuttaja on itse tehnyt pitkän yrittäjäuran. Hänen tapauksessaan jäin pohtimaan seuraavaa: Jos yrittäjyys on kerran niin kamalaa, miksi hän luopui yrityksestään vasta eläkeiän ylitettyään?

 

 

Opin ankeuttaja sanan aikoinaan Tiimimestari-koulutuksesta. Se taitaa olla tuttu myös Harry Pottereista. Oli sanan alkuperä mikä tahansa, se sopii mainiosti kuvaamaan henkilöitä, jotka joko tietoisesti tai tiedostamattaan lannistavat toisen pyrkimyksiä mennä elämässään eteenpäin ja kehittää jotakin omaa, jolla voi työllistää itsensä. Ankeuttajat eivät siedä toisen unelmointia, vaan ampuvat ne mitä erilaisimmin ilmaisuin alas.

 

Jotkut ankeuttajista ovat liiankin suorapuheisia. He laukovat vailla minkäänlaisia perusteluita, että yrittäjäksi ei kannata ryhtyä. Hullu olet, jos sellaista mietit! Koskaan et enää pääse lomalle, etkä varsinkaan sairauslomalle. Et saa palkkaa. Raadat selkä vääränä yötä päivää. Näillä ankeuttajilla on selkeä mielipide yrittäjyydestä, eivätkä he osaa ajatella, että yrityksiä on yhtä monenlaisia kuin on yrittäjiäkin eli noin 300 000 erilaista tapausta. Kyllä hyvinkin moni yrittäjä saa itselleen oikein hyvän ansiotulon yrittäjänä ja nauttii myös lomista.

 

On mahdollista, että näillä ankeuttajilla on ollut karvaita kokemuksia isänsä, äitinsä tai puolisonsa yrittäjyydestä, ja he haluavat aidosti ja oikeasti varoittaa. Ja onkin ikävä tosiasia, että esimerkiksi 90-luvun lama-aikana osa yrittäjistä joutui valtaisaan ahdinkoon. Sekin on tosiasia, että on yrittäjiä, jotka kaatuvat saappaat jalassa liiallisen työmäärän, stressin ja itsestä huolehtimattomuuden vuoksi. Mutta nämä ankeuttajat eivät jyrkän asenteensa vuoksi pysty ymmärtämään, että yrittäjänä on mahdollista toimia myös ilman valtaisaa stressiä ja velkataakkaa.

 

 

 Joskus ankeuttaja on jopa oma puoliso, joka vastustaa jyrkästi kumppaninsa yrittäjyysaikomuksia. Taustalla on usein ymmärrettävä pelko toimeentulon ja ajankäytön vaarantumisesta. Jos perheessä on pieniä lapsia, tarvitaan molempia, niin rahaa kuin aikaakin paljon sinkkutaloutta enemmän. Pahimmillaan yrittäjyysajatukset torpatakseen mennään jopa niin pitkälle, että kiristetään tai uhkaillaan; minä tai yritys, valitse toinen, molempia et saa. Ääritapauksissa olen kuullut yrittäjäkoulutuksen osallistujan suusta puolison sanoneen, että sinä et tule IKINÄ pärjäämään yrittäjänä.

 

Ankeuttajia löytyy muualtakin kuin perhe- tai ystäväpiiristä. Jopa kokeneille konkareille, keski-ikäistyville alansa rautaisille ammattilaisille, ehkä jopa koko Suomen huippuosaajille, jotka ovat juuri perustaneet oman yrityksen, on saatettu tulla tytöttelemään tai pojittelemaan, etteivät untuvikot tällä alalla yrittäjinä pärjää. Kyseessä on saattanut olla entinen kollega, joka on kateellinen, koska ei ole itse uskaltanut irtisanoutua oravanpyörästä. Tai tuleva kilpailija, joka pelkää kiristyvää kilpailua.

 

 

Mitä innostuneelle yrittäjäkandidaatille tapahtuu, kun ankeuttajat ovat joko tahattomasti epäillen tai suoraan nujertaen puhuneet suunsa puhtaiksi? Toiset lannistuvat. Sanat jäävät pitkäksi aikaa, elleivät jopa ikuisesti mieleen ja ne nousevat mielen syövereistä aina heikkona hetkenä muistuttamaan siitä, että ei olisi pitänyt lähteä yrittäjäksi. Se tyyppi oli oikeassa, kun sanoi, ettei minusta ole tähän. Jos tarjous toisensa perään hylätään, uusia asiakkaita ei vain löydy tai tulee muutoin vastoinkäymisiä (jotka kuuluvat poikkeuksetta yrittäjyyteen), herkkä ihmismieli alkaa pohtimaan, miksi on ajautunut tällaiseen ahdinkoon ja vieläpä vapaaehtoisesti.

 

Mutta onko se sitten suomalainen sisu vai jonkinlainen yrittäjien ominaispiirre eli uhma, joka nostaa päätään. Olen kuullut lukuisia kertoja tulevien ja jo yrittäjänä toimivien suusta, että VIELÄ MINÄ SILLE NÄYTÄN! Riippuu persoonasta, johtaako uhma raivokkaaseen, tai jopa vimmaiseen kunnianhimoon, jossa yhtenä tarkoituksena on osoittaa ankeuttajille, että pärjäsin ja vieläpä paremmin kuin sinä olet ikinä pärjännyt missään!

 

Se on sitten toinen kysymys, mikä on pärjäämisen mittari. Raha se ei ole, eivätkä ulkoiset puitteet. Onni on kovin vaikeasti mitattava asia, koska se lienee yksilöllinen kokemus. Mutta sitten kun yrittäjä kokee pärjänneensä niin hyvin, että voi ”näyttää kieltä” ankeuttajalleen, se aiheuttaa ilmeisen suuren tyytyväisyyden tunteen. Ja pakko myöntää, että itsekin hykertelen yrittäjieni puolesta näissä tilanteissa.

 

 

Useimmiten ankeuttajan ikävät kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, mutta joskus ankeuttaja voi olla oikeassa tai ainakin häneltä kannattaa kysyä perusteluita miksi tämän mielestä yrittäjyys ei sovi minulle tai mihin asioihin minun erityisesti kannattaisi hänen mielestään kiinnittää huomiota yritystoimintaa suunniteltaessa? Jos ankeuttaja on kokenut ja osaava ammattilainen ja/tai yrittäjä, hän saattaa jopa parhaassa tilanteessa auttaa. Mikäli perusteluja tai apuja ei heru, on parempi unohtaa koko juttu.

 

Myös omien vanhempien ”Olethan varmasti pohtinut asiaa riittävän monelta eri kantilta?”-tyyppiset hyväntahtoiset kysymykset ovat sellaisia, että niissä saattaa piillä oma viisautensa. Ainakin huolehtivilla vanhemmilla on kotikenttä etu eli he ovat tunteneet lapsensa syntymästä saakka ja nähneet miten tämä toimii erilaisissa tilanteissa. Synnynnäisen temperamentti ei ymmärtääkseni juurikaan muutu. Jos lapsi on kovin impulsiivinen ja hänellä on taipumusta tehdä nopeita ratkaisuja ilman kunnollisia pohjatöitä, vanhempi saattaa suhtautua yrittäjyysajatukseen ihan perustellusti hieman huolestuen. Hitaampitempoista ja päätöksentekoa vierastavaa aikuista lastaan vanhempi sen sijaan saattaa kannustaa rohkaisevasti kokeilemaan siipiään. Sama pätee varmastikin myös puolisoon, ystävään ja toisinaan jopa opettaja-opiskelija-parivaljakkoon.

 

 

Yritystoimintaa suunnittelevan tulee aina muistaa, että ankeuttaja ei millään tavoin tule vaikuttamaan siihen, menestyykö sinun yritystoimintasi vai ei. Jos ankeuttaja on puoliso tai perheenjäsen, elämä voi olla hieman hankalampaa kotijoukkojen kannustuksen puuttuessa, mutta yritystoiminnan menestymiseen se ei vaikuta. Menestyminen on monen asian summa. Tärkeimpiä ovat nämä:

• Onko sinulla resursseja (osaaminen, raha, aika, välineet…) toteuttaa idea?
• Ovatko markkinat vastaanottavaiset ideallesi?

Voi olla, että näiden lisäksi tarvitaan onnenkantamoisia, raakaa työtä ja oikeita verkostoja, mutta ankeuttajat voi jättää omaan arvoonsa. Eikä ole myöskään mikään häpeä luopua omasta yrittäjyysajatuksestaan, mikäli itsekin toteaa, ettei aika ollut oikea.