Auto toiminimelle

 

Autoasiat askarruttavat suurinta osaa tulevista toiminimiyrittäjistä, joten tässäpä tiivis kooste siitä, miten autoasiat hoituvat. Oletetaan, että meillä on tilanne, jossa yrittäjällä on auto omissa nimissään. Toiminimen eli yksityisen elinkeinonharjoittajan autoasioissa on kaksi vaihtoehtoa:

 

a)       Kun yli 50% auton ajokilometreistä tilikauden aikana on elinkeinotoiminnan ajoja, auto on siirrettävä yrityksen nimiin.

b)      Kun alle 50% auton ajokilometreistä tilikauden aikana on elinkeinotoiminnan ajoja, auto pysyy yrittäjän omissa nimissä.

 

Jos tuleva yrittäjä tietää jo etukäteen, että yli puolet ajoista tulee olemaan elinkeinotoiminnan ajoja, voi auton siirtää yritykselle heti kun yritys perustetaan. Mikäli tuleva yrittäjä ei ole varma tuosta prosenttisuhteesta, ei hätää, asia selviää kyllä. Nimittäin toiminimiyrittäjän on pidettävä ajopäiväkirjaa, johon kirjataan kaikki elinkeinotoiminnan ajot ja kokonaiskilometrit. Ajopäiväkirjaan ei kirjata omia kauppareissuja tai muita yksityisajoja. Ajopäiväkirjaa pidetään koko tilikausi, jolloin viimeistään tilikauden lopussa selviää, onko yrittäjä huristellut enemmän yksityis- vai elinkeinotoiminnan ajoja.

 

Ajopäiväkirjaan tulee kirjata minimissään ajankohta, lähtö- ja paluukilometrit ja osoittteet. Osassa ajopäiväkirjoista on paikka myös ajon tarkoitukselle. Ajopäiväkirjoja on erilaisia: perinteisestä käsin täytettävästä vihkosta mobiilisovelluksiin ja jopa automaattisia seurantoja. Ajopäiväkirja on toiminimiyrittäjälle arvokas asia; parhaimmillaan jopa tuhansien eurojen arvoinen todistusaineisto ajetuista kilometreistä!

 

Kun yli puolet ajoista on elinkeinotoiminnan, on auto pakko siirtää yrityksen nimiin. Tätä varten auton arvosta tulee saada luotettava arvio, joka käy kätevimmin, kun yrittäjä käy merkkiliikkeessä pyytämässä kirjallisen, allekirjoituksella ja päivämäärällä varustetun dokumentin. Jotkut merkkiliikkeet pyytävät arvion tekemisestä muutaman kympin, mutta moni tekee tämän maksutta asiakaspalvelun nimissä. Yrittäjän ei kannata järkyttyä hinta-arviosta. Kyseessähän ei ole myyntihinta, vaan se hinta, minkä autosta oikeasti saisi. Hinta saattaa olla näin ollen jopa  muutamia tuhansia euroja alhaisempi, kuin yrittäjä oli mielessään kuvitellut. Mutta tässä tapauksessa tämä on vain hyvä asia, sillä auto kirjataan yrityksen taseeseen eli se on yrityksen verotettavaa omaisuutta. Voisi jopa ajatella, että mitä vähemmän toiminimen taseessa on omaisuutta, sitä parempi, sillä sitä vähemmän tarvitsee maksaa veroja. Yrittäjän tulee toimittaa saamansa dokumentti kirjanpitäjälleen, joka kirjaa auton yrityksen omaisuudeksi.

 

Kun auto on yrityksen omaisuutta, yrittäjä maksaa kaikki auton kulut yrityksen tililtä: polttoaineet, huollot, verot, katsastuksen, tuulilasinpesunesteet, auton pesut, renkaat ym. Eli kuitit talteen! Ne tulee toimittaa kirjanpitäjälle, joka kirjaa ne yrityksen kirjanpitoon. Jos autoa käytetään myös yksityiskäytössä (eli yrittäjä ajaa autolla myös omia ajojaan), ei auton kuluista saa alv-vähennyksiä. Tilikauden lopussa laaditaan tilinpäätös eli koonti koko vuoden myynneistä ja kuluista. Koska kaikki auton kulut laitettiin yrityksen kirjanpitoon, siellä on myös yrittäjän yksityisajojen kustannukset. Ne tulee poistaa tilinpäätöksen ja veroilmoituksen yhteydessä. Tähän tarvitaan ajopäiväkirjaa. Auton kirjanpitoon kirjatuista kuluista on siis vähennettävä yksityisajojen osuus.

 

Toiminimelle voi myös hankkia oman auton. Esimerkiksi jos yritystoiminnassa tarvitaan pakettiautoa, on järkevintä hankkia se suoraan yritykselle. Tällöin alv-vähennykset ovat toki mahdollisia, kun autoa ei käytetä lainkaan yksityisajoihin. Tässä tapauksessa yrittäjällä/perheessä on syytä olla myös toinen auto, jota käytetään yksityisajoihin. (kuva: Unsplash)

 

Mitkä ajot ovat yrityksen ajoja ja mitkä yksityisajoja? Kun yrityksellä on kiinteä toimipiste, jossa kaikki yritystoiminta tapahtuu (esim. kauppiaalla kauppa tai parturi-kampaajalla liike), ovat kodin ja toimipisteen eli työpaikan väliset ajot työmatka-ajoja, eivätkä yrityksen ajoja. Nämä ajot ovat yksityisajoja, jotka yrittäjä kirjaa omaan henkilökohtaiseen veroilmoitukseen, aivan kuten palkansaaja tekisi. Näistä ajoista verottaja maksaa omavastuun jälkeen 0,25€/km. Mutta toki vain, kun oman auton käyttö on välttämätöntä. Lue lisää kodin ja työpaikan välisestä työmatkakorvauksesta Verohallinnon sivuilta.

 

Kun yrityksen toimintaa tapahtuu useassa eri paikassa, kaikki elinkeinotoimintaan liittyvät ajot ovat yrityksen ajoja. Näin esimerkiksi silloin, kun yrityksellä ei ole erillistä toimipistettä, vaan työ tapahtuu asiakkaiden luona. Kun yrityksellä on toimipiste, mutta sieltä liikutaan eri paikkoihin (esimerkiksi valokuvaaja, jolla on studio, mutta joka käy kuvaamassa myös eri kohteissa tai asentaja, joka käy asennuskeikoilla), ovat kohteen ja toimipisteen väliset matkat aina elinkeinotoiminnan ajoja.

 

Niin yrityksille kuin yksityishenkilöillekin markkinoidaan leasignautoja ja rahoitusyhtiöiden rahoitusta. Mikäli auto on hankittu rahoituksella, kannattaa selvittää suoraan omasta rahoitusyhtiöstä, millainen toimenpide on rahoitusyhtiön nimissä olevan auton siirtäminen yrityksen nimiin. Leasingrahoittajat eivät välttämättä lämpene aloittavan toiminimiyrittäjän sopimukselle. Alkava osakeyhtiö voi saada leasingauton, mutta yleensä tästä peritään hieman suurempi käsiraha. Kilpailu ajoneuvorahoitusmarkkinoilla kuitenkin kovenee koko ajan, joka yleensä tarkoittaa ehtojen löystymistä yrittäjän eduksi. Alkavan yrittäjän kannattaa puntaroida tulevan autonsa hintaluokkaa: uuden auton tuoma statusarvo versus kustannukset – kumpi painaa enemmän? (kuva: Shutterstock)

 

 Vaihtoehto b eli tilanne, jossa elinkeinotoiminnan ajoja on alle 50% kaikista auton ajokilometreistä, tarkoittaa sitä, että auto pysyy yrittäjän henkilökohtaisissa nimissä. Yrittäjä pitää samalla tavalla ajopäiväkirjaa, johon kirjaa kokonaiskilometrit ja elinkeinotoiminnan ajot. Yrittäjä maksaa kaikki auton kulut itse, eikä kuitteja toimiteta kirjanpitäjälle. Tilikauden päättyessä elinkeinotoiminnan ajot kirjataan veroilmoitukseen, jolloin yrittäjä saa verottajalta kilometrikorvauksen jälkikäteen. V. 2019 km-korvaus on 0,43€/km. Tämän hän saa joko veronpalauksena, tai mikäli ennakkoverot ovat olleet liian alhaiset tai yrittäjällä on muita veroja maksettavanaan, tämä summa käytetään verojen maksamiseen. Sama pätee myös päivärahaan eli päivärahapäivien määrä kirjataan veroilmoitukseen ja ne maksetaan jälkikäteen palautuksena.

 

On huomioitava, että toiminimiyrittäjällä ei voi olla luontoisetuautoa. Tämä ei ole mahdollista sen vuoksi, että toiminimiyritys ei ole yhtiö, eikä toiminimiyrittäjä voi maksaa itselleen palkkaa (nostettava raha on yksityisottoja). Toiminimiyrittäjä ei myöskään voi kirjoittaa omalle yritykselleen matkalaskuja omalla autolla ajetuista elinkeinotoiminnan ajoista, kuten yhtiömuotoisen yrityksen (ay, ky, oy, osk) yrittäjä voi tehdä.

 

Toiminimellä autoasiat ovat näin ollen hyvin selkeitä ja yksinkertaisia eli vain ja ainoastaan se ratkaisee auton yrityksen nimiin siirtämisen, onko auton kilometreistä tilikauden (toiminimellä kalenterivuosi) aikana elinkeinotoiminnan ajoja yli vai alle puolet. Toisinaan autoasiat kuitenkin saattavat olla eri yrityksissä monimutkaisempia, joten erityiskysymyksissä kannattaa kääntyä suoraan Verohallinnon puoleen. Ja myös omalta kirjanpitäjältä voi kysyä neuvoja.

 

Jaa artikkelia

Share on facebook
Share on linkedin
Share on email
Share on whatsapp

Kommentit

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *