Enemmän kuin ammatti

 

Silloin tällöin yrittäjäkoulutuksissani nousee esille tällainen kysymys: Mikä on paras titteli yrittäjälle? Mitä yrittäjä kirjoittaa lomakkeeseen, jossa kysytään ammattia? Kirjoittaako hän olevansa yrittäjä vai kirjoittaako hän olevansa tietyn toimialan yrittäjä, kuten kuljetusalan yrittäjä? Vai kirjoittaako hän ammattinimikkeensä, kuten parturi-kampaaja? Vai koulutuksensa kuten yhteiskuntatieteiden maisteri? Käyttääkö hän virallisista nimikettä toimitusjohtaja? Vai käyttääkö hän nimikettä, jossa yhdistyy sekä yrittäjyys, että toimiala, kuten ravintoloitsija?

 

LinkedIn vilisee mielenkiintoisia itse keksittyjä nimikkeitä. Ihmiset eivät enää olekaan tylsästi suunnittelijoita tai projektipäälliköitä, vaan heillä on mitä monimuotoisimpia titteleitä. Osa herättää hymyn huulille. Itse esimerkiksi viehätyin kovasti tittelistä matkalaskukuiskaaja. Jotkut nimitykset sen sijaan ovat epämääräisiä, liian pitkiä tai eivät oikeasti kerro yhtään mitään. Ne on keksitty vain sen vuoksi, koska muillakin on hieno uusi väännelmä omalle osaamiselleen. Milloin nimike kääntyy itseään vastaan? Miksei yrittäjäkouluttaja voisi enää olla yrittäjäkouluttaja? Tylsä? Kyllä on, todella tylsä, mutta ainakin jokainen ymmärtää, mitä henkilö osaa.  (kuva: Shutterstock)

 

Seurasin tuoretta Yrittäjät-Facebook ryhmän keskustelua siitä, miksei kaikilla yrittäjillä lue omassa Facebook-profiilissaan ammattinimikkeenä yrittäjä. Vastaukset olivat mitä monimuotoisimpia. Keskustelun aloittaja pohti, eivätkö yrittäjät ole ylpeitä yrittäjyydestään vai miksi asiaa ”piilotellaan”? Itse pidän yritystä välineenä ammatin harjoittamiselle (enkä nyt tarkoita yksityistä ammatinharjoittajaa yritysmuotona, vaan kyseisen ammatin toteuttamista omassa työssä). Jos henkilö on ammatiltaan puuseppä, hän voi harjoittaa ammattiaan palkkatyössä, kevytyrittäjänä tai yrittäjänä. Hän on puuseppä oli toiminnan harjoittamisen muoto mikä tahansa. Yritys itsessään ei siis muuta varsinaista ammattia, vaan on vain väline ammatin harjoittamiselle; se mahdollistaa puuseppänä toimimisen.

 

Joillekin yrittäjyys on päivän selvä valinta ja voimakas kutsumus. Jotkut kertovat halunneensa lapsesta saakka yrittäjiksi. Toisinaan ammatti-identiteetti on kuitenkin paljon voimakkaampi kuin yrittäjäidentiteetti. Näin ainakin yrittäjyyden alkumetreillä ja erityisesti silloin, kun henkilö ei ole alun alkaenkaan ajatellut haluavansa yrittäjäksi, vaan on erinäisistä syistä johtuen ajautunut tilanteeseen. Ymmärrän täysin, että tällöin tuntuu vieraalta toitottaa joka tuutista ylpeästi olevansa yrittäjä, ellei se tunnu itselle luontevalta ja asiassa on vielä paljon sisäistettävää.

 

Minäkö toimitusjohtaja?! No ei tunnu siltä. Osakeyhtiön perustaja voi nimittää itsensä toimariksi. Yksi ja sama henkilö voi olla hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja ja suorittavan työn tekijä ja kaikkea siltä ja väliltä. Tämä moninaisen roolin hallussapito voi tuntua hämmentävältä. (kuva: Shutterstock)

 

Yrittäjä-titteli tuntuu olevan pääosin mieluinen, sillä moni käyttää sitä, vaikkei olekaan yrittäjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Esimerkiksi kokopäiväisen palkkatyön ohessa sivutoimena yrittäjyyttä harjoittava ei ole yrittäjä, sillä yrittäjä hankkii koko elantonsa muutoin kuin toisen palveluksessa. Yrittäjyys on sivutoimena pikemminkin harrastus, josta toki voi myöhemmin muotoutua kokopäiväistä yrittäjyyttä. Silti erityisen moni sivutoiminen yrittäjä korostaa yrittäjyyttään, eikä siinä ole mitään pahaa. Tällöin titteliä halutaan ehkä käyttää sen vuoksi, että korostetaan omaa aktiivisuutta muillakin saroilla, kuin vain tavallisena palkansaajana.

 

Ovatko yrittäjät tietty sisäänpäin kääntynyt heimo, jonka jäseneksi pääsee vain olemalla itsekin kokopäiväinen yrittäjä? Liittyykö yrittäjyyteen aina vastakkainasettelu yrittäjä vs. palkansaaja? Jos olet palkansaaja, et voi ymmärtää yrittäjää. Jos olet ay-liikkeen jäsen, et voi ymmärtää yrittäjää. Jos olet kunnan tai valtion virkamies, et voi ymmärtää yrittäjää. Monet yrittäjät nostavat itsensä (marttyyrinomaisesti) jalustalle, jonne pääsevät vain ja ainoastaan toiset yrittäjät. Yrittäjyyden korkeakoulun käynyt on konkurssin kokenut yrittäjä. Onko se siis yrittäjäuran huipentuma? (kuva: Shutterstock)

 

Yrittäjä-sana on kieltämättä himpun verran negatiivinen. Monissa kielissä on liiketoiminnalliselle yrittämiselle erillinen oma sanansa. Esimerkiksi englannin kielessä yrittäjä on Entrepreneur (eikä Trier). Kysy.fi-sivuston mukaan ”Yrittää-verbillä on vastineita eräissä lähikielissä. Verbin alkuperä on epäselvä, mutta se on perinteisesti rinnastettu itäsuomalaiseen murresanaan yrkäillä, ‘yritellä, meinata’. Nykymerkityksessä verbi on tullut käyttöön 1700-luvun alussa. Verbistä johdettu yritys-sana on koetuksen ja hankkeen merkityksessä mainittu ensi kertaa Johannes Saloniuksen kirjoittamassa muistorunossa vuonna 1673. Liikeyrityksen merkityksessä sana on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella; yrittäjä lienee tullut käyttöön samoihin aikoihin. Lähde: Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki 2004.

 

Tasaisin väliajoin keskusteluun nousee yrittäjä-titteli tai vaikkapa yksinyrittäjätitteli juuri sen negatiivisen kaiun vuoksi, kuten tässä MTV3:n uutisoinnissa vuodelta 2013. Yksinyrittäjä-nimike on koettu negatiiviseksi, suorastaan pessimistiseksi ja synkäksi, ja tilalle on ehdotettu esimerkiksi ammattiyrittäjä-sanaa. Noh, yksinyrittäjiähän suurin osa, yli 90% suomalaisista yrittäjistä on eli nimike kuvaa tilannetta hyvin. Vain hyvin pienellä osalla yrittäjistä on yhtiökumppani tai palkattuja työntekijöitä. Eipä tilanne nimikettä vaihtamalla miksikään muutu.

 

Ammatinharjoittaja, toiminimiyrittäjä, elinkeinonharjoittaja, liikkeenharjoittaja, perustaja tai nykyään myös vakiintuneet englanninkieliset selfemployed tai owner. Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla on monta nimeä. Saati sitten muiden yritysmuotojen yrittäjillä. Moni tituleeraa itseään myös tiimiyrittäjäksi tai start up-yrittäjäksi, vaikkei virallinen määritelmä täyttyisikään. Yrittäjä-titteli eri muodoissaan on nykyään etenkin nuorten keskuudessa trendikäs ja kuvaa hauskaa yhdessä tekemistä, joten sitä viljellään ylpeänä! (kuva: Shutterstock)

 

Yrittäjä voikin valita tittelinsä palkansaajaa monipuolisemmin. Pienyrittäjä voi esittäytyä yrittäjänä tai painattaa käyntikorttiinsa ammattinsa, kuten hieroja. Virallisissa yhteyksissä pienen, yhden henkilönkin osakeyhtiön yrittäjä on voinut nimittää itsensä toimitusjohtajaksi. Onkin varmasti järkevää luovia nimikeviidakossa tilanteen mukaan. Yhden henkilön sähköasennusfirman yrittäjän käyntikortissa toimitusjohtaja kuulostaisi turhankin tärkeilevältä, kun taas lainahakemusta laadittaessa tuo virallinen nimike on luonteva vaihtoehto, joka kertoo usein nimenkirjoitusoikeudesta. Yrittäjä on kuitenkin se parhaiten tunnettu ja yleisimmin käytetty määritelmä, jota kannattaa käyttää jos ja kun haluamme korostaa työllistävämme itsemme.

 

Jaa artikkelia

Share on facebook
Share on linkedin
Share on email
Share on whatsapp

Kommentit

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *