Kirjavinkki: Yksintyöskentelevän opas

Tiina Torpan Yksintyöskentelevän opas on ollut kirjahyllyssäni jo muutaman vuoden, mutta vasta nyt luin sen kunnolla kannesta kanteen. Parisataasivuista opasta ei ole suunnattu vain yksinyrittäjille (minulla on yrittäjyysblogissa luonnollisestikin yrittäjyysnäkökulma), vaan kaikille yksin työskenteleville, mutta opas toimii kyllä joiltakin osin myös yrittäjille. Oma painokseni on vuodelta 2013, ja aika on jo osittain ajanut sen ohi. Kevytyrittäjyys on ollut kovasti nousussa ja perinteinen freelancerius laskussa eli mikäli opasta ei ole päivitetty uudempaan painokseen, voisi olla sen aika. Kirjan ideana on antaa selkeitä ja käytännöllisiä ohjeita yksintyöskenteleville.  Ohjeet koskevat niin yksintyöskentelevän arkea, taloutta kuin toiminnan kehittämistäkin. Kirjan kieli on selkeää ja ymmärrettävää. 

 

Yleensä pyrin ja pystyn olemaan kirjoja lukiessani objektiivinen. Tämän kirjan kohdalla se ei kuitenkaan onnistunut. Vertaan tätä tällaiseen tilanteeseen: Sanotaan, että suomen kielen sointi kuulostaa  eksoottiselta ulkomaalaisen korvissa. Mutta kun yrität suomalaisena kuunnella suomen kieltä ymmärtämättä puheen sisältöä, se on mahdotonta. Minulle kävi samoin yrittäessäni lukea tätä opasta ulkopuolisen silmin. En onnistunut jääväämään taustaani yksintyöskentelevänä yrittäjänä. 

 

Tässä oppaassa oli niin paljon vinkkejä ja ohjeita yksin työskentelemiseen, että aloin pohtimaan, miltä tällaisen oppaan lukeminen tuntuu henkilöstä, joka ei ole työskennellyt yksin tai joka on vasta suunnittelemassa yrittäjyyttä. Vinkkejä ja huomioitavia asioita oli todellakin PALJON! Näiden runsaus saattaa jopa alkaa hirvittää. Opasta lukiessa voi tulla mielikuva, että näinkö vaikeaa yksintyöskenteleminen on?

 

Oppaan ehdottomia hyviä puolia ovat:

  • Yksintyöskenteleminen on huomioitu todella monipuolisesti eri näkökulmista
  • Helppo luettavuus
  • Perusteluita asioille

 Miinuksia:

  • Esimerkit ja lainalaisuudet koskivat lähinnä luovilla aloilla työskenteleviä. Yksintyöskentelevistä esimerkiksi tekniikan alan ja kaupan alan (jotka ovat kokoluokaltaan valtavia aloja) näkökulmat uupuivat.
  • Yrittäjäkoulutusta ja ylipäätään tutkintoon johtavaa valtionrahoittamaa koulutusta ei ole tuotu esille, vaikka monta muuta (jopa maksullinen konsulttiapu) apukeinoa nostetaankin esille. Joko kirjan kirjoittajalla on valtaisa aukko tietämyksessään tai sitten hän ei ole ehkä ymmärtänyt miten paljon apua aikuiselle ja yrittäjälle on tarjolla täydennyskoulutuksen muodossa. Ja nämä ovat parhaimmillaan jopa kokonaan maksuttomia; mm. yrittäjän oppisopimus – josta kirjassa oli maininta, ettei se ole mahdollista yksinyrittäjälle. Kyllä se on. Eikä tämä ollut ainoa asiavirhe kirjassa.
  • Suurin miinus oli erityisesti kirjan viimeinen ”Tulevaisuus”-otsikon luku. Kirjan loppu oli niin vasemmistolainen, että suorastaan haukoin henkeäni. Olen jo blogin alkuaikoina päättänyt, etten kirjoita kenenkään kirjasta parjaavasti, koska kirjavinkit ovat vain oma näkemykseni asiasta, eikä ole minun tehtäväni kritisoida kirjoja tai kirjailijoita. Päätinkin kirjan luettuani, etten voi kirjoittaa tästä kirjasta kirjavinkkiä, niin pöyristyttäviä asioita kirjassa nostettiin esille. Aivan kuin kirjoittaja olisi kirjan loppua kohden päästänyt kaikki angstinsa valloilleen. Harmillista, että huono loppu pilasi muutoin ok kirjan. Mutta muutin mieltäni, koska kirjan alkuosassa oli paljon oikeasti hyviä ja hyödyllisiä ohjeita, joita jokaisen yksintyöskentelevän tulisi pohtia.  

 

Perustulo ja yrittäjyys ovat toistensa vastakohtia. Samoin kuin työttömyys ja itsensä työllistäminen ovat toistensa vastakohtia. Yksintyöskentelevän opas yhdistettynä yrittäjien nimittämiseen riistäjiksi ei uponnut minuun.

 

Kirjassa ei eroteltu yksinyrittäjiä tai freelancereita, vaan ne olivat sulassa sotkussa keskenään, mikä ei sinänsä ollut häiritsevää. Mutta erittäin häiritsevää oli se, että kirjoittaja päätyi yritteliäisyyden, hinnoittelutaidot ja asiakashyötyjen korostamisen sijaan parjaamaan työllistäviä yrittäjiä riistäjiksi ja ratkaisuna ehdotti mm. yksintyöskentelevien ammattiliittoa ja kansalais- tai perustuloa. Kirjoittaja ei selvästikään ajatellut liiketaloudellisesti eli että kukaan ei osta, ellet tuota hyötyä. Ja yksin työskentelevän tulee ratkaista miten kehittää omaa liiketoimintaansa taloudellisesti kannattavaksi. Yritystoimintaan on saatavilla paljon apuja. Yrittäjäkoulutuksesta ei mainittu yhtään mitään. Yksintyöskentelevien taitoja aliarvioitiin ja ratkaisuehdotukset tulotason nostamiseen olivat oman liiketoiminnan kehittämisen sijaan julkisen sektorin tulonsiirrot. Lisäksi kirjassa ideoitiin kuntien palveluntarjontaan sellaisia apuja, joita on ollut aina (niin kauan kuin minä muistan) tarjolla jopa pienissäkin kunnissa. Olen selvästikin aivan eri linjoilla kirjoittajan kanssa siitä, miten kannattavaa liiketoimintaa tulee pyrkiä luomaan. Selvät asiavirheet, liiketaloudellisen näkemyksen puuttuminen ja suppea luoville (tai humanistille) aloilla keskittyminen laskivat kirjan tähtiä, mutta kirjassa on paljon hyvääkin. 

 

Tiimimestari-koulutuksessa oppimani tapa listata kirjoista kolahduksia ja välähdyksiä tuotti nimittäin lukuisia merkintöjä ja sai pohtimaan asioita uudella tavalla – tai ainakin uskoisin uusia ajatuksia syntyvän sellaiselle lukijalle, joka ei ole koskaan toiminut yrittäjänä. Itselleni moni asia oli itsestäänselvyys, mutta on aina hyvä palauttaa mieleen, että kaikille näin ei ole. Muutamia esimerkkejä mainitakseni:

  • Kirjassa muistutetaan yksin työskentelevän ammatillisen kehittymisen tärkeydestä. Myös yksin työskentelevän kannattaisi laatia ura- ja koulutussuunnitelmat ja budjetoida osaamisen kehittämiseen vuosittain jokin summa.
  • Huolehdi työvälineistä, mutta älä ylivarustaudu.
  • Luo uusi suhde rahaa, jottei se hallitse elämääsi.
  • Älä ole pihi, vaan säästäväinen. Pihi haastaa työaikaansa etsimällä kaikkein halvimmat kirjekuoret.
  • Huolehdi ennen kaikkea sisääntulevasta rahavirrasta.
  • Vauhtisokeus ja impulsiivisuus ovat vaarallinen yhdistelmä.
  • Hahmota työsi vuosikierto, äläkä kapinoi sitä vastaan.

 

Mutta oli monia asioita, joita en voi mitenkään allekirjoittaa. Esim. ”sunnuntaiden pilaantuminen” sen vuoksi, että pian on taas maanantai ja työviikko alkaa. Noh, jos yrittäjä nauttii työstään ja huolehtii liiketoiminnastaan oikealla tavalla, sunnuntait eivät ahdista, eivätkä varsinkaan maanantait. Samoin kirjoittaja esittää väitteen, että kaikille yksintyöskenteleville iskee välillä työpaikanhimo ja kateus työssäkäyviä kohtaan. Ei iske. En ole viimeisimmän irtisanoutumiseni jälkeen yhtään kertaa kaivanut palkkatyöhön vaan päinvastoin. Enkä ole ainoa. Puhelinkontaktointia tylytettiin rankasti. Anteeksi vain arvoisa kirjan kirjoittaja, mutta puhelinmyynti on MYYNTITYÖTÄ, ja usein jopa erittäin tuloksellista. Sen sijaan, että kirjassa surkuteltiin monen yksintyöskentelevän ahdinkoa ja ehdotettiin ratkaisuiksi erilaisia verovaroin kustannettuja tukia (esittämättä ratkaisuja, miten nämä tuet rahoitetaan), olisi kaikkien kannalta kuitenkin parempi ratkaisu kannustaa yksinyrittäjiä kehittämään vaikkapa myyntiään myynnin parjaamisen sijaan?

 

Lukuisista hyvistä vinkeistä kirjan paras ohje oli ”pidä elämä”. Yrittäjyys imaisee monet niin kovin mukaansa, että muu elämä kärsii. Pidä elämä on mainio yksinkertainen, mutta kaiken kattava ohje!

 

Näin ristiriitaista kirjavinkkiä en olekaan ennen julkaissut. Ajatuksia ”Yksin työskentelevän opas” siis ainakin herätti. Viiteen tähteen kirja ei yltänyt edellä olevien, henkilökohtaisten näkemyserojen vuoksi, vaan annan kirjalle tähtiä **. Jos viimeisen luvun jättää lukematta, eikä takerru yksittäisiin irrallisiin siteerauksiin, asiavirheisiin tai vasemmistolaiseen näkemykseen, kirja saa tähtiä ***

 

Jaa artikkelia

Share on facebook
Share on linkedin
Share on email
Share on whatsapp

Kommentit

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *