Lonely rider – yksinyrittäjä

Olen kuluneella viikolla pohtinut yksinyrittäjiä versus esimiesasemassa olevia suuremman kokoluokan pk-yrittäjiä. Molemmilla on omat kipukohtansa ja haasteensa. Yli 90% suomalaisista yrittäjistä on yksinyrittäjiä. Miksi näin? Eivätkö suomalaiset luota niin paljon toisiinsa tai toistensa osaamiseen, että uskaltaisivat ottaa yhtiökumppanin? Eikö taakkaa haluta jakaa, vai eikö tuloja haluta jakaa?

 Millaista yksinyrittäminen sitten on? Nimensä mukaisesti yksin toimimista ja toisinaan yksinäistä. Yksinyrittäjältä puuttuu lähes poikkeuksetta henkilö, jonka kanssa pallotella ajatuksia. Me suomalaiset emme ole tottuneet puhumaan suunnitelmistamme ulkopuolisten kanssa – emmekä välttämättä edes perheenjäsenten kanssa. Kuitenkin lähes poikkeuksetta, jos yrittäjä avaisi suunsa ja kysyisi jonkun toisen näkemystä asiaan, hän saisi jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja liiketoiminta nytkähtäisi taas pienen pykälän eteenpäin. Näitä ahaa-elämyksiä tarvitaan, jotta yritystoiminta voisi kehittyä. Yhdellä henkilöllä ei vain yksinkertaisesti voi olla kovin laaja näkemys eri asioista. Ja kun yrittäjä oikein uppoutuu yrittämiseensä, näkemys supistuu entisestään. Ulkopuolisia näkemyksiä tarvitaan, jotta pysytään maailman menossa mukana. Ja tutkitusti vain toimintaympäristön muutoksia seuraavat ja niitä ennakoivat yritykset voivat menestyä.

 

Vaikka yrittäjillä on mielestäni usein suhteellisen hyvä itseluottamus ja optimistinen elämänasenne (eihän oman tuotteen tai palvelun myyminen olisi mahdollista, mikäli yrittäjä ei luottaisi, että joku haluaa antaa siitä vastineeksi rahaa), sellaista henkilöä ei ole olemassakaan, joka osaisi kaiken. Vaikka yrittäjä uskoisi kykenevänsä mihin tahansa, asioida on syytä pureskella jonkun toisenkin kanssa, eikä vain oman pääkopan sisällä. (kuva: Shutterstock)

Oma puoliso ei aina ole paras mahdollinen kuuntelija. Erityisesti mikäli puoliso on kovin turvallisuushakuinen luonteeltaan, hänen voi olla vaikea ymmärtää toisen riskinottoa tai sitä, että miksi edes yrittää, kun olisi helpompaa olla palkkatyössä. Kun on lapset elätettävänä ja asuntolaina maksettavana, säännöllisestä kuukausipalkasta luopuminen ja vapaaehtoinen talouden ja uran riskeeraaminen voi kuulostaa puolison mielestä uhkarohkealta ja jopa niin radikaalilta ajatukselta, että olen kuullut eräänkin tarinan, jossa on uhkailtu ”yritys tai minä, molempia et voi saada”. Yritystä pidetään näin ollen automaattisesti epävarmana tulonlähteenä. Ja jos tuloja ylipäätään saa, ne ovat niin pieniä ja heilahtelevia, ettei niillä voi mitenkään maksaa asumisen ja elämisen kuluja. Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa, että laskentatavasta riippuen yrittäjät tienaavat keskimäärin enemmän kuin palkansaajat.

Mitä yrittäjä voi sitten tehdä, jos puoliso ei tue, kaverit eivät ymmärrä, eikä tilitoimistossakaan jakseta kuunnella? Mistä löytää se taho, joka antaisi kommentteja, heittelisi ideoita, kysyisi juuri ne oikeat kysymykset ja haastaisi pohtimaan ja kehittämään? Tai tiukan paikan tullen kyseenalaistaisi, luotsaisi pois väärältä tieltä ja potkisi tarvittaessa eteenpäin.

Yrittäjäyhdistyksillä ja muilla työnantajien yhdistyksillä on tarjolla erilaisia tukimuotoja, osa jäsenille ja osa kaikille apua tarvitseville. Yrittäjien omia yhdistyksiä ja verkostoja markkinoidaan usein vertaistuenkin nimissä. Ja onkin totta, että vain samojen asioiden kanssa paininut voi ymmärtää monia yrittäjyyden ihanuuksia ja kamaluuksia. Yhdistyksillä on tapahtumia, koulutuksia, auttavia puhelimia ja monenlaisia toimintoja, joiden tarkoituksena on tukea yrittäjää taipaleellaan.

Mikäli verkostot ja tapahtumat eivät ole oma juttu tai niistä ei löydy sopivaa yrittäjäkollegaa, voisiko harkita yrityskummia? Suomessa toimii yrityskummiverkosto. Yrityskummit ovat kokeneita yrittäjiä, jotka haluavat hyvästä tahdotaan auttaa esimerkiksi alkavia yrittäjiä. Kummit eivät saa palkkiota, mutta toisaalta kummius ei myöskään velvoita tiettyihin toimenpiteisiin. Yrityskummi-yrittäjä-suhde on vapaamuotoinen. Halutessasi otathan yhteyttä Suomen Yrityskummit ry 

Vastaavan tyyppistä toimintaa on myös mentorointi. Erilaisia mentoriverkostoja löytyy googlaamalla. Esimerkiksi kun yrittäjä opiskelee ammatillista tutkintoa omassa yrityksessään oppisopimusrahoituksella, edellytetään mentorin ohjausta. Tämä sen vuoksi, että normaalisti oppisopimuksessa työnantaja on mestari ja työntekijä, joka opiskelee ammattia, on kisälli. Koska yrittäjällä ei ole työnantajaa, toimii mestarina eli mentorina kokenut yrittäjä. Toimin itsekin usean yrittäjän mentorina. Parhaimmillaan mentorointi on molemmin puolin antoisaa, säännöllistä ja aidosti yritystoimintaa eteenpäin vievää. Toisinaan yrittäjä on kovin oma-aloitteinen ja asiat rullaavat hyvin eteenpäin. Tällöin mentorin rooli on toimia kuuntelijana, yhteenvetäjänä ja ulkopuolisena kokonaiskuvan antajana. Myös mentorointi on vapaamuotoista. Voit etsiä yrittäjän oppisopimuskoulutuksellesi mentoria esimerkiksi tämän linkin takaa.

Yrityskummitoiminta ja mentorointi eivät ole yritysneuvontaa. Toki niin kummi, kuin mentori voivat kertoa näkemyksiään miten kannattaisi toimia, mutta yrittäjä itse tekee loppukädessä päätökset ja myös vastaa niistä. Toisinaan yksinyrittäjä kaipaakin vain vahvistusta ajatuksilleen ja on hyvä tietää, että on joku jolta kysyä. (kuva: Pixabay)

Markkinoilla toimii myös maksullisia konsulttipalveluita, joista yrittäjä voi halutessaan valita mieleisensä. Konsultit voivat olla erikoistuneita tiettyyn toimialaan tai tietynlaisiin yritystoiminnan haasteisiin. Konsulteilta voi jo pelkästään maksun vuoksi odottaa korkean tason osaamista ja myös vastuunkantamista neuvoistaan. Kaikkien tuntemia konsultteja ovat lakimiehet ja tilintarkastajat, mutta markkinoilla on myös monenlaisia (ja tasoisia) valmentajia, sparraajia ja mitä nimikkeitä ikinä onkaan. Ala on varsinainen viidakko. Yrittäjän kannattaa konsulttia valitessaan tutustua henkilön taustoihin, suosituksiin ja kurkata vaikkapa maksuttomasta Finderista konsulttiyrityksen taustoja. Mikäli konsultti ei ole onnistunut oman yrityksensä liiketoiminnassa, miten hän osaisi auttaa muita? (toki on huomioitava, että pieni liikevaihto/tulos voi johtua myös siitä, että henkilö on palkkatyössä ja tekee konsultointia sivutoimisesti)

Myös Elylla on tarjolla osittain verovaroin tuettuja konsulttipäiviä. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä voi halutessaan hakea tukea Elyltä, jolla on valmiiksi kilpailutettuja konsultteja listoillaan. Konsultin kanssa pureudutaan yrittäjän haasteeseen muutaman päivän ajan – toivottavasti tuottaen ongelmaan ratkaisu.

Ulkopuolisia näkemyksiä etsivälle ratkaisu voi olla osakeyhtiömuotoisessa yritystoiminnassa myös ulkopuolinen hallituksen jäsen. Taitava hallitusammattilainen maksaa itsensä takaisin, joskin pienyrittäjät vierastavat asetelmaa ja jo pelkkä palkkiosumma saattaa kauhistuttaa. Tyypillisin hallitus pienyrittäjällä on yrittäjä itse hallituksen varsinaisena jäsenenä ja puoliso varajäsenenä. Näin on toistaiseksi myös itselläni.

Yrittäjät hakeutuvat usein myös koulutuksiin saadakseen uusia, ajantasaisia näkemyksiä. Hyvin toteutetuista koulutuksista niitä saakin ja ehdoton hyödy kouluttautumisessa on myös se, että tulee irrotettua muutama päivä silloin tällöin yrityksen kehittämiselle. Ilman koulutusta sitä ei luultavasti tulisi tehtyä. Sanonkin usein yrittäjäkoulutuksessa, että nauttikaa tästä ja hyödyntäkää tämä vuosi, sillä on aivan ainutlaatuista yrittäjän elämässä, että hän kokoontuu toisten kanssayrittäjien kanssa yhtenä päivänä kuukaudessa kehittämään omaa yritystään.

 

Yrittäjille on tarjolla lukuisia eri verkostoja; on kaikille aloille yhteisiä ja alakohtaisia, on puhtaasti netissä toimivia ja alueellisia. ”Kissanristiäisissä” käyminen olisikin tärkeää, mutta usein rajallinen käytössä oleva aika johtaa siihen, että vaakakupissa painaa enemmän tuottava työ, kuin sosiaalisissa riennoissa näyttäytyminen. Näin siitäkin huolimatta, että liiketoiminnassa tarvitaan tuttavuuksia eri aloilta ja kaupankäyntiä ja suosituksia syntyy usein juuri verkostojen sisällä. (kuva: Pixabay)

Yrittäjä kantaa usein taakkansa yksin. Kirjoitin tästä aiemmin  postauksen heikoin lenkki. Vaikka riski on aina yrittäjän itsensä, jo pelkästään verkostoitumalla toisten yrittäjien kanssa voi keventää yksinyrittämisen taakkaa. Eikä yksinyrittäminen loppukädessä ole ollenkaan huono asia, sillä kaikille ei tiimityöskentelykään sovi. Kun tekee asiat itse, niin tietää tekevänsä hyvää jälkeä. Jos mokaa, voi syyttää vain itseään. Ja kun onnistuu, voi huoletta ottaa kaiken kunnian itselleen. Yksinyrittäjä voi rakentaa yrityksestään juuri sellaisen kuin itse haluaa. Mutta koska yksinyrittäjän liiketoiminta on täysin yrittäjän itsensä varassa, on syytä harjoitella vastuun jakamista ja ulkopuolisten näkemysten haalimista. Ilman niitä yritys on riskialtis, eikä pääse niin suurella todennäköisyydellä kehittymään.

Jaa artikkelia

Share on facebook
Share on linkedin
Share on email
Share on whatsapp

Kommentit

2 ajatusta aiheesta “Lonely rider – yksinyrittäjä”

  1. Hyvä kirjoitus!
    Siirryttyäni yksinyrittämisestä maa- ja metsätaloudessa yksinyrittämiseen palveluammatissa, olen lisääntyvästi pohdiskellut työmaatani, joka on aikaisempaa vaativampi, vaihtelevampi ja huomattavasti hauskempi monella tapaa. Verkostoituminen on vaikeaa, ilmeisesti kilpailua pelätään niin paljon, että yhteistyön mahdollisuus kärvistyy siihen paikkaan. Yritetty on kovasti, yleisin vastaus on ei mitään vastausta. Yksi on löytynyt.
    Jotakin seuraa kaipaisi, vaikka ei välttämättä samalta ammattialueeltakaan. Tuossa oli muutamia hyviä ehdotuksia. Kokeilen niitä.

    1. Kiitos Olli kommentistasi. Mukavaa että olet löytänyt blogini. Toisilla toimialoilla verkostoituminen on arkipäivää, ja suorastaan elinehto (kuten omallakin alallani eli koulutuksen parissa). Toisilla tuntuu olevan juurikin noin, että yhteistyökumppaneita löytyy vain rahaa vastaan eli mikäli yrittäjä ostaa palvelua toiselta yrittäjältä. Mikäli toimiala on kovin kilpailtu tai muutoin niin spesiaali (vähän kysyntää, kapealle asiakaskohderyhmälle suunnattu palvelu, toiminta mahdollista vain lyhyen sesongin aikana tms.) verkostoituminen vaikeutuu. Ketäänhän ei voi pakottaa verkostoitumaan. Ja osuit naulan kantaan; juuri noiden syiden vuoksi en mielelläni lähde kouluttamaan alakohtaisia yrittäjän ammattitutkintokoulutuksia, vaikka niitä silloin tällöin pyydetään. Kaikki osallistujat ovat tällöin kilpailijoita keskenään, eikä synny avointa keskustelua ja ilmapiiri saattaa olla suorastaan jäätävä. Tämän vuoksi suosittelen verkostoitumaan ERI toimialojen yrittäjien kanssa. Ja onhan se toki myös luonnekysymyskin. Toiset yrittäjät tuntuvat ajattelevan, että yrittämisen kuuluukin olla yksin puurtamista ja toisinaan jopa ylpeillään sillä, miten sidoksissa sitä voikaan olla omaan yritykseensä. Marttyyrinomainen ei lomia, ei ystäviä-yrittäminen ei ole nykypäivää. Suosittelen lämpimästi juuri yksinyrittäjille suunnattuja tilaisuuksia; niitä löytyy risteilyjä myöten 😉 Itse totesin ilokseni jälleen kerran, kun viime viikolla päättyi vuoden mittainen yrittäjän ammattitutkinto-koulutus alkutaipaleella oleville yrittäjille, että suurin osa porukasta on hitsautunut hyvin yhteen. Yksi ilta kuukaudessa on tällaiselle koulutukselle sopiva tahti, ja vuosi riittävän pitkä aika. WhatsApp-ryhmä toimii aktiivisesti ja osa ystävystyi niin, että tapaavat toisiaan jatkossakin ja ilmeisesti on luvassa tapaamisia ja pikkujoulujakin tällä kokoonpanolla. Eli hakeudu aktiivisesti sinne, missä muut samanhenkiset yksinyrittäjät kokoontuvat. Toivotaan, että löydät mieluisan porukan! Voithan heittää myös vaikka Yrittäjät-Facebook-ryhmään kysymyksen, että löytyisikö omalla alueellasi innokkaita yrittäjiä, joiden kanssa voisi kehitellä jotakin? Myös bni-verkostoa on kehuttu kovasti. Tulethan sitten kertomaan, miten kävi 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *