Skip to main content

Yrittäjänä tuon usein, työnkuvastani johtuen liiankin korostetusti, esille miten vapaata asiantuntijayrittäjyys on. Ei ole liiketilaa, jossa on aukioloajat, vaan työtä voi tehdä kotona tai vuokrata tilan silloin kun on satunnaisesti tarvetta. Koska ostan palveluita toisilta yrittäjiltä, eivät edes työnantajan vastuut paina. Mielikuvissani voin sopia aikataulut kuten itse haluan. Mielikuvissani minulla on viikossa paljon aikaa ajattelemiselle ja kehittämiselle – niille laatuasioille, joille palkkatyön tiimellyksessä ei koskaan jäänyt aikaa.

Todellisuus näyttäytyy kuitenkin usein toisenlaisena. Vaikka pidän itseäni tehokkaana ajankäyttäjänä ja olen oppinut pakon sanelemana priorisoimaan asioita, olen ihan yhtä kiireinen kuin palkkatyössä ollessani ja paine on vieläkin suurempi, koska yrittäjällä ei ole tuloja, ellei ole myyntiä. Vaikka myyntiä olisikin ja tilauskanta olisi täytettynä pitkälle ensi vuoteen, paine ajaa tiedostamattomasti tekemään koko ajan täysillä töitä. Aikaa ei ole kirjojen, tai edes sanomalehden lukemiselle. Mielikuvissani pysähdyn toiseen kaupunkiin ajaessani matkalla valokuvaamaan kiinnostavia asioita, mutta todellisuudessa en ole ehtinyt edes ottamaan kameraa mukaan, saati että pysähtyisin matkalla minuuttiaikataulusta johtuen.

Pieni iltatähteni on kuitenkin saanut pohtimaan, millaiselta yrittäjän elämä näyttää muiden kuin yrittäjän itsensä näkövinkkelistä. Onko niin, että vaikka yrittäjävanhempi on fyysisesti paikalla, hän ei ole oikeasti läsnä? Kun yrittäjävanhempi on lapsen seurassa kotona, vilkuileeko hän jatkuvasti sähköpostia, piipahteleeko tietokoneella, puhuuko työasioita puhelimessa tai ovatko ajatukset muualla kuin lapsessa ja/tai puolisossa?

Poikkeavatko yrittäjä ja palkattu, työorientoitunut työntekijä näissä asioissa toisistaan? Ovatko yrittäjävanhemmat ja -puolisot poissa enemmän kuin työntekijät? Vai miten ylipäätään yrittäjyys näkyy perheen arjessa? Onko niin, että työntekijöiden kotona arvostellaan esimiehiä ja yrittäjien eli työnantajien kotona arvostellaan työntekijöitä?

 

Raision yrittäjät ry järjesti Yrittäjän puolison päivän 12.3.2019. Ensireaktioni oli, että miksi ihmeessä tälle tarvitaan oma päivä? Mutta lopulta jäin pohtimaan, onko yrittäjän puolisona erityisen haastavaa olla? Ja mistä tämä johtuu? (kuva on lainattu Raision yrittäjät ry:n Facebook-sivuilta)

Yrittäjyys vaatii itsensä johtamista. Se tarkoittaa monen asian hallitsemista: oma ammattiala, myynti, talous, ajankäyttö, kehittäminen ja organisointi. Ammattimainen yrittäjyys on sitä, että yritys menestyy taloudellisesti, mutta yrittäjä ei piiputa itseään loppuun. Yrittäjyyteen liittyy kuitenkin aina riski ja tulot ovat suhteessa tehtyyn työhön. Näin ollen laakereillaan ei voi levätä. Oli syynä sitten taloudellinen pakko tai totuttu tapa, on yrittäjän aivot ohjelmoitu siten, että yritys pyörii mielessä myös vapaa-ajalla.

Jos yrittäjä laatisi tyypillisestä vuorokaudestaan ideaalikuvan diagrammin tai gaafin muodossa, miten ajankäyttö jakaantuisi? Kun vuorokausi eli 24 tuntia on 100%, millaiset lukemat saavat:

  • Uni
  • Perheen kanssa (tai yksin, ellei ole perhettä) vietetty rento oleilu
  • Liikunta ja itsestä huolehtiminen
  • Harrastukset
  • Kotityöt
  • Tuottava työ
  • Muu työ (kuten työmatkat)
  • Muu, mikä?

Yrittäjän ihannevuorokausi voi näyttää tältä: riittävästi aikaa unelle ja perheelle. Aikaa on myös myös harrastuksille. Tuottavan työpäivä on lyhyt ja tehokas.

 

Entä jos kellotat muutaman vuorokauden kaunistelematta tilannetta, miten paljon tämä ihannekuva poikkeaa oikeasti todellisuudesta? Luvut voivat olla pelottavia. Montako minuuttia saa perhe? Entä itsestä huolehtiminen? Moniko kohta saa pyöreän nollan?

 

Yrittäjän vuorokausi voi hyvin näyttää vaikkapa tältä: ei yhtään tuntia omille harrastuksille tai omalle hyvinvoinnille.

Kun yrittäjä perustaa yrityksen, hänellä on jokin syy yrityksen perustamiseen. Joskus syy on se, että on vain niin kypsä työpaikkaansa, että haluaa sieltä nopeasti pois. Joskus syy on se, ettei ole työtä, joten henkilö haluaa työllistää itsensä yrittäjänä. Onko perimmäinen motiivi yrityksen perustamiseen yrittäjä vai asiakas? Haluaako yrittäjä itselleen unelmatyön vai haluaako yrittäjä ratkoa asiakkaan ongelmia?

Yritystoimintaa suunnittelevalla on myös usein mielikuva itsestään yrittäjänä. Hymyilevänä tiskin takana asiakkaita palvellen tietynlaisessa, oman näköisessä sisustusliikkeessä tai kahvilassa. Tai mielikuva itsestä oman firman teippauksilla varustetussa pakettiautossa matkalla asiakkaan luo asentamaan ilmalämpöpumppua. Kenenkään mielikuvissa aika ei lopu kesken, paperit eivät katoa, työpäytä ei ole kaaos, eikä paku leviä kesken matkan. Asiakkaita on sopiva määrä, ei liikaa, eikä liian vähän. Laskutukset kulkevat tasaisesti ja vapaa-aikaakin on, mielikuvissa jopa enemmän kuin työntekijänä palkkatyössä ollessaan.

Mihin nämä mielikuvat oikein katoavat kun yritys on perustettu? Miksi yrittäjyydestä tulee alkuvaiheen hakemisen jälkeen liian tiivistä, liian sitovaa ja liian pakkomielteistä? Sillä vaikka yritystoiminta olisi jo vakiintunut, eikä yrittäjän tarvitse enää paniikkisinkoilla sinne tänne, yrittäjä tekee sitä silti. Yrittäjä ei osaa rauhoittua, vaikka tietää, että se olisi kaikkien etu.

Palkkatyöläinen on oikeutettu lomaan, ja moni suorastaan odottaa lomaa ja nauttii siitä. Yrittäjiltä sen sijaan kuulee usein, että kun ei vaan pysty, eikä edes halua jäädä lomalle. Ja jos puoliso pakottaa viikoksi aurinkorannalle, siellä odotetaan jo puolessa välissä viikkoa levottomana loman loppumista, jotta pääsisi taas oikeisiin töihin. Olen joskus jopa pohtinut, pilaako yrittäjyys ihmisen aivot lopullisesti: kun on kerran ollut yrittäjänä, se koukuttaa niin, ettei ihminen enää kykene rentoutumaan.

Yrittäjyys paitsi sitouttaa perheitä, se valitettavasti myös erottaa perheitä. Jos yrittäjyys on jatkuvaa taloudellista kituuttamista, ylipitkiä työpäiviä ja stressiä, se heijastuu väkisinkin negatiivisesti perhe-elämään. Moniko muistaa lapsuudestaan yrittäjä-isän enimmäkseen siitä, että hän ei ollut koskaan kotona? Toisaalta kun asiat rullaavat yrittäjyydessä hyvin, on kotonakin mukavampaa. (kuva: Shutterstock)

Yrittäjän kannattaa pysähtyä välillä pohtimaan miltä oma yrittäjyys näyttää ulkopuolisen silmin. Kysy suoraan puolisolta, vanhemmilta, naapureilta ja kavereilta, miltä oma yrittäminen vaikuttaa heidän mielestään? Istu alas ja keskustele lapsen kanssa. Saattaa olla, että jopa lapsen päivähoitopaikan hoitaja tai alakoulun opettaja tietää sinua paremmin lapsesi asiat. Voi olla avartavaa kuulla, että itseään ahkerana ja arvostettuna pitävä yrittäjä saakin kuulla poukkoilevansa päämäärättömästi edestakaisin, suuntaavansa resurssit vääriin asioihin tai saa jopa kuulla lapselta, että ”minusta ei ainakaan tule yrittäjää, koska se on noin kamalaa”.

Yrittäjien kouluttajana tapaan toisinaan yritystoiminnan alkuvaiheessa olevia intohimoisia yrittäjiä, joista näen, että he ovat vaaravyöhykkeellä. Yrittäjyys on imaissut heidät jo alkumetreillä niin kovin mukaansa, että he täyttävät sillä koko elämänsä ja uhraavat itsensä. Heillä ei ole enää vapaa-aikaa, ei sosiaalisia kontakteja, eikä pahimmassa tapauksessa enää edes yöunta. He tekevät yrittäjänä sitä työtä, jota rakastavat ja eivät osaa siksi hahmottaa työn ja vapaa-ajan rajaa. Työstä tulee niin tärkeä, että he uppoutuvat siihen täysin. Yritän saada nämä yrittäjät havahtumaan ennen kuin on liian myöhäistä. Yritys on kuitenkin vain yritys.

Jääthän pohtimaan, mitkä asiat ovat elämässäsi oikeasti tärkeitä. Mitä haluaisit tehdä enemmän, muttet tällä hetkellä tee? Vapauta näille asioille aikaasi. Jos yrittäjyys vie päivästäsi toistuvasti ja pitkäkestoisesti yli puolet, on syytä tehdä korjaavia toimenpiteitä. Tämän luettuasi toivon, että palaat alkuaikojen mielikuvaan itsestäsi yrittäjänä ja otat tavoitteeksi toteuttaa sen käytännössä. Peilaa läheisiltäsi – tai miksei myös asiakkailtasi – miltä näytät yrittäjänä heidän vinkkelistään. Tee itsestäsi parempi ja ammattimaisempi yrittäjä, joka pystyy nauttimaan yhdestä yrittäjyyden ehdottomasti parhaista puolista: vapaudesta!

Kommentoi