Pudotuspeli

 

Pienen yrityksen riskienhallinnalla voidaan tarkoittaa monta eri asiaa: riittävää euromäärästä puskuria kassassa, kattavaa vakuutusturvaa, riittävää määrää sopimuksilla sitoutettuja vakavaraisia kanta-asiakkaita eli pitkää ja varmaa tilauskantaa, matalia kiinteitä kustannuksia, riittävän suurta omarahoitusosuutta, vähäistä henkilöstöriskiä (alihankkijat, vuokratyöntekijät) ja monta muuta tekijää, jotka mahdollistavat ketterän muutoksen ja turvaavat liiketoimintaa vaikeina aikoina. Riskienhallintaa tulisi toteuttaa etukäteen ennen kuin tilanne on jo päällä. Koronaviruksen aiheuttama tilanne on kuitenkin vaikeampi, kuin kukaan osasi ennalta arvata. Viruksen leviämisen estämisen pakkokeinot tulivat niin yllättäen, ettei yrittäjillä ole ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia reagoida asiaan. Koronaa on kuvattu talouden tsunamiksi, joka tuli varoittamatta ja pyyhki alleen kaiken, joka ei ollut niin vakaalla pohjalla, ettei kestäisi voimakasta hyökyaaltoa. Valitettavan harva pienyritys kestää tsunamia, sillä riskienhallinta on olematonta.

 

Yrittäjien Facebook-ryhmissä vilisee nyt keskusteluketjuja, joissa kysellään mitä pro bono-apua yrittäjät voisivat tarjota toisilleen. Maksuttoman avun tarjoaminen on hieno ele ja yhteisöllisyyttä tarvitaan. Yrittäjät ovat muutoinkin tiivis heimo ja yhteishenki on pääosin hyvä. Poikkeustilanteen avunannossa on kuitenkin muistettava lentokoneperiaate: Auta ensin itseäsi ja vasta sitten muita! Ellet laita itsellesi ensin happinaamaria, saattaa olla että kaikki menehtyvät. (kuva: Shutterstock)

 

Etla ennustaa talouden supistuvan 1-5%, joka tuntuu näin maallikon mielestä jo nyt mustan viikon jälkeen liian pieneltä prosentilta. Yritykset ovat joutuneet pakotettuna lomauttamaan työntekijöitään. Erityisesti ravintola-, matkailu- ja tapahtuma-ala ovat joutuneet todella tiukoille. Mediassa on jo keksitty termit terveyskorona ja talouskorona. Yrittäjät eivät ehkä pelkää itse sairautta, vaan valtaisien varotoimien pysäyttämää yhteiskuntaa. Varotoimet ovat ohjanneet kuluttajia lopettamaan kuluttamisen. Kun kuluttajat pelkäävät lomauttamisia ja irtisanomisia, he peruvat pienetkin suunnitellut investoinnit ja laittavat kukkaronnyörit tiukasti kiinni. Tällöin yrityksetkin lakkaavat toimimasta. Ei ole enää ostajia. Yhden ainoan viikon aikana tilanne on saanut jo käsittämättömät mittasuhteet. Mikä pahinta, emme tiedä miten pitkäkestoinen tai syvä talouden taantumasta tulee. Viranomaisten kun on nimenomaan tarkoitus pitkittää epidemian (vai pandemian) etenemistä, jottei sairaanhoito kuormittuisi liikaa. Mitä pidempikestoinen taantuma, sitä raaempi pudotuspeli.

 

 

Aion lukea tämän 22.3.2020 kirjoitetun postaukseni itse uudelleen puolen vuoden ja vuoden kuluttua. Silloin tiedetään, miten tilanne eteni ja voidaan todeta, miten olisi pitänyt toimia. Ennustaminen kun on hitokseen hankalampaa kuin jälkeenpäin viisastelu. Omalta osaltani ennustan, että yritykseni Starttivalmennuksen yrittäjäkoulutuksiin ilmoittautumisten määrä tulee kevään aikana pienentymään. Talousriskit koetaan suuriksi ja mediassa kerrotaan suurilla otsikoilla, miten heikosti yrityksillä menee. Se ei tee yrittäjyydestä ymmärrettävästi houkuttelevaa. Ennustan kuitenkin, että alkupudotuksen jälkeen kysyntä kasvaa: lomautetut ja irtisanotut alkavat pohtia uusia työllistymisen keinoja. Tällöin tosin yrittäjyyteen on yleensä enemmän työntötekijöitä kuin vetovoimatekijöitä. Myös kaavaillut työnantajamaksujen korotukset v. 2022 alkaen nostavat entisestään työntekijöiden palkkaamisen kynnystä, joten työtä halutaan ostaa alihankkijoilta eli yrittäjiltä. Yksinyrittäjyys, alustatalous ja verkostomainen toiminta tulee kasvamaan. Oletan taantuman noudattavan yrittäjäkoulutusten osalta samaa kaavaa kuin aiemminkin ja varaudun nyt hiljaisempaan aikaan, ja myöhemmin kasvavaan kysyntään. (kuva: Unsplash)

 

Isossa kuvassa tämä saattaa olla vain markkinatalouden evoluutioon kuuluva asia. On esitetty, että talouskorona vain nopeuttaa jo muutoinkin kuihtuvan kivijalkakaupan kuoleutumista. Että väistämätön olisi tapahtunut joka tapauksessa, mutta nyt asiat vain tapahtuvat pakotettuna ja nopeammalla aikataululla. Onko tämä lopulta vain palvelus? Jos olisin kivijalkayrittäjä, en ottaisi tällaista uutista mieluusti vastaan. Toisaalta olisi varmastikin pakko myöntää, että kuluttajat pärjäävät ainakin tuoteostojen osalta ilman kivijalkaakin. He ostavat nyt jopa päivittäistavarat ja elintarvikkeet verkosta. Yritykset, jotka eivät ole aiemmin suosineet etätyötä, ovat joutuneet nyt pakotettuna sitä harjoittamaan. Ja ehkäpä huomanneet, että se voi jopa toimiakin. Osa saattaa havahtua tosiasiaan, että onko yrityksessä maksettu turhaan kalliista liiketilasta tai lähiesimiehistä, jotka ovat valvoneet asiantuntijatyötä työpaikalla? Talouskorona on pakottanut yrittäjiä toimimaan uudella tavalla. Asiassa on kaikessa karuudessaan jotakin hyvääkin, nimittäin uudistuminen.

 

Kaikkea ei voi kuitenkaan tarjota etänä tai virtuaalisesti. Mitä pieni yrittäjä voi tehdä, kun kysyntä lakkaa yhtäkkiä? Tässä sekalainen vinkkilista sekalaisessa järjestyksessä:

  • Tarkastella kiinteitä kustannuksia ja painaa ne minimiin, mikäli mahdollista. Tällaisia ns. ylimääräisiä kuluja saattavat olla esimerkiksi lehtitilaukset, vuosimaksulliset kortit, sponsorointi ja lahjoitukset, jäsenmaksut ja lisenssit. Tarkastele kriittisesti kirjanpidon tietojasi ja kertyneitä ostokuittejasi. Kymppi sinne, satanen tänne; näistä kertyy vuositasolla suuri summa. Mikäli yrityksellä on ajoneuvoja, joilla ei ajeta, ota ne pois liikennekäytöstä. Leasing- ja vuokrasopimuksissa voi olla määräaikaisia sopimuksia, joita ei voi katkaista kesken sopimuskauden, mutta niissäkin voi olla neuvottelunvaraa. Parempi kysyä, sillä se maksaa vain kysymisen vaivan. Toimitilan siivous-, pesula- kiinteistönhuolto- ja monet muut kulut on laitettava katkolle, mikäli toimintaa ei tilassa ole.
  • Myös osan markkinointiponnisteluista voi perua ja laittaa katkolle, mikäli ne eivät nyt näytä tuottavan tulosta. Joskus tilanne vain on sellainen, etteivät asiakkaat ole ostohousut jalassa. Tällöin on turhaa tuutata markkinointiin rahaa. Kun on lomautusuhka päällä, perheenäiti ei vaan osta juuri nyt uutta keittiötä. Tilanne voi toki olla toinen, mikäli perheellä on varallisuutta. Tällöin saatetaan pystyä hyödyntämään edullista työvoimaa. Asentajan saattaa saada halvempaan hintaa, kun hänen kalenteristaan ovat kaikki muut työt pyyhkiytyneet pois. Sitä sanotaankin, että viisas investoi lama-aikana, koska silloin se on halvempaa ja tuotto-odotus voi olla suurempi. Toisaalta kotona olevilla ihmisillä on nyt enemmän aikaa selailla nettiä, jolloin he väkisinkin silmäilevät myös mainoksia, mutta kysymys kuuluukin, ostavatko he nyt? Mikäli yrityksen kassa on tyhjä, ei tehdä toimia tulevaisuutta varten, vaan on toimittava täysin nykyhetkessä.
  • Neuvotella vuokranantajan kanssa pienemmästä vuokrasta tai jopa muutamasta maksuvapaasta kuukaudesta. Vuokranantajatkin sijoittajina ymmärtänevät, että heille on parempi tässä tilanteessa saada edes vähän vuokratuottoja, kuin omistaa tyhjä tila, josta kulut juoksevat. Lähitulevaisuudessa tyhjiin liiketiloihin ei liene tulijoita jonoksi asti. Mikäli yrittäjä päättää irtisanoa vuokrasopimuksen, on se usein samalla päätös yritystoiminnan lakkauttamisesta. Se on suuri päätös, mutta se voi olla järkevää tehdä ennen suurempaa talousahdinkoa, mikäli tulevaisuus ei näytä valoisammalta.
  • Neuvotella rahoittajan kanssa lyhennysvapaasta lainanmaksun osalta tai käyttää tarvittaessa lainaa tai limiittiä. Pankit ja Finnvera ovat saaneet lisäresursseja yritysten tukemiseen. Avainsana on se, onko yrityksellä tulevaisuudessa kannattavan liiketoiminnan edellytykset. Mikäli on, joustoa ja rahoitusta on mahdollista saada. Rahoitus ei voi olla tekohengittämistä ja yrityksen kuoleman pitkittämistä. Se ei ole myöskään yrittäjän etu.
  • Hankkia muita tulonlähteitä, esimerkiksi hakeutua joko palkkatyöhön tai omalla y-tunnuksella alalle, joka kuormittuu (tällä hetkellä esimerkiksi elintarviketeollisuus).
  • Myydä turhaa irtainta omaisuutta tai realisoida varastoa rahaksi. Käteinen nousee arvoon arvaamattomaan ja mistä sitä ikinä tässä tilanteessa saakaan, on kaikki keinot otettava käyttöön. Tässä ei tule miettiä tuotteen ostohintaan, vaan siitä saatavaa myyntihintaa silloin kun laskut alkavat kerääntymään.
  • Lomauttaa mahdolliset työntekijät.
  • Tehdä itse ne työt, jotka normaalisti teettäisi alihankkijoilla.
  • Sopia maksuaikoja laskuihin. Ei ole oikea ratkaisu antaa laskujen kerääntyä, vaan olla etukäteen yhteydessä ja kysyä jouston mahdollisuudesta.
  • Lykätä pieniäkin investointeja ellei kassa sitä salli- tosin huomioiden edellä mainittu viisaus investoimisesta lama-aikana. Ja kyllä, se vain syventää talouskoronaa entisestään, mutta jos yritystoiminta on täysin vaakalaudalla, ei ole oikea hetki investoida.

Listasta puuttuu varmasti monia toimenpiteitä, joita eri toimialoilla on mahdollista tehdä, mutta näitä tarkastelemalla pääsee ainakin alkuun.

 

“Work hard and stay humble”. Itse olen tälläkin hetkellä tyytyväinen siihen, että olen yrittäjä. Talouskorona vaikuttaa monella tavoin omaankin yritystoimintaani, mutta palkkatyö ei ole yhtään yrittäjyyttä turvallisempaa, vaan päinvastoin. Palkkatyössä ollaan toisten päätösten armoilla. Yrittäjällä ainakin pitäisi olla sen verran myyntihenkisyyttä, että ellei omassa firmassa ole juuri nyt työtä, voi marssia toisen yrittäjän luo ja tarjoutua töihin – myös muihin kuin täsmälleen oman alan töihin. Yritteliäisyys ei ole rajattu tiettyyn toimialaan. Yrittäjyyteen kuuluu jatkuva työnhaku! (kuva: Shutterstock)

 

Yrittäjyys perustuu optimismiin. Jotta voi edes ryhtyä yrittäjäksi, on oltava vankka usko siihen, että tekee asioita oikein. Että joku on valmis maksamaan tuotteista tai palveluista, eli ne tuottavat asiakkaalle enemmän lisäarvoa, kuin mitä on asiakkaan menettämä rahamäärä. Yrittäjyyteen toki mahtuu aina ylä- ja alamäkiä. Tosin näin ilmaistuna kumpikaan mäki ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Jos yrittäminen on yhtä kituuttamista, missä vaiheessa yritystoiminnasta on osattava luopua? Mistä sen tietää, vaikka talouskorona jäisikin vain lyhytaikaiseksi ilmiöksi, jota on paisuteltu mediassa? Kannattaako lähteä lopettamaan omaa yritystoimintaa, jos on vankka usko, että kahden viikon kuluttua kaikki on ohi ja maailma normalisoituu?

Joskus yrittäjän sitkeys on hämmästyttävää. Vaikka ulkopuolinen näkee yhdellä silmäyksellä, että kyseinen yritystoiminta ei tule kantamaan pidemmän päälle, yrittäjän itsensä usko saattaa olla vankkumaton. Jos yrittämisestä ei vain tule yhtään mitään, miksi kannattaa uhrata oma mielenrauha, terveys ja talous? Saati sitten perheensä mielenrauha, terveys ja talous? Mikäli yrittäjän mielessä on ollut jo pidempään ajatus, ettei liiketoiminta yksinkertaisesti enää kannata, eikä ole enää kokeilemattomia keinoja sen parantamiseksi, voi olla oikea hetki lopettaa toiminta ennen kuin ahdinko entisestään syvenee. Mutta jos on oikeasti vielä mahdollisuuksia; ei vain yrittäjän mielikuvissa ja haaveunissa, vaan aidosti ja oikeasti mahdollisuuksia jatkaa, tilanne on toinen. Näitä mahdollisuuksia  kannattaa käydä läpi ammattilaisen (esimerkiksi yritysneuvoja, yrittäjyyden kouluttaja, rahoittajan edustaja) kanssa. Tämä koskee yrityksiä, joiden toiminta oli kannattavaa ennen koronaa tai joiden toiminta ei ollut jostakin tietystä asiasta johtuen kannattavaa (esim. toimitilan remontti, yrittäjän sairausloma tai perhevapaa, suuret tuotekehityskulut, mutta myynti oli jo lähtenyt nousuun), mutta tilanne oli tilapäinen. Toisaalta tässä maailmantilanteessa täysin kannattava bisnes saattoi muuttua viikossa konkurssikypsäksi.

 

Hallituksen lupaama tukipaketti ei ollut erityinen ilonlähde pienille yrittäjille, sillä esimerkiksi yksinyrittäjille luvattu sovitellun työttömyyspäivärahan mahdollisuus ei paljon lämmitä mieltä, mikäli yel-maksut ovat minimissä ja kiinteät kustannukset ovat suuret. Puskuria ei löydy läheskään jokaiselta yrittäjältä, eikä myöskään yksityishenkilöltä. Kolmen kuukauden käyttöpääoma tai perheen elantoon varattu summa on monelle vain haaveuni. (kuva: Shutterstock)

 

Vaikkei se talousahdingossa toimivia yrittäjiä nyt lohdutakaan, on muistettava, että yritys on kuitenkin vain yritys. Se ei ole elävä olento, ei lapsi, ei puoliso, ei ystävä. Yritykseen on satsattu ehkäpä enemmän aikaa, rahaa ja intohimoa kuin edellä mainittuihin, eikä intohimonsa (tai pakkomielteensä?) kohteesta ole helppoa luopua. Nyt sen voisi kuitenkin tehdä ikään kuin hyvällä omalla tunnolla. Suomalaiset eivät miellä yritystoiminnan lopettamista helpoksi asiaksi. Konkurssi on häpeä. Tässä tilanteessa luopumisen voisi laittaa koronan syyksi – ja sitä se olisikin. Korona on yrityksen ulkopuolelta tullut uhka, johon yrittäjällä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa.  Tilannetta kannattaa käyttää hyödyksi, mikäli yritystoiminnan lakkauttaminen on ollut jo aiemmin mielessä. Kaikki yritykset kun eivät ole vuosien taistelemisen arvoisia. Mutta ne yritykset, joilla on henkiinjäämisen mahdollisuuksia: taisteluhenki herätköön ja otettakoon kaikki keinot käyttöön! Toivotan voimia kaikille yrittäjille tänä vaikeana aikana.

 

Jaa artikkelia

Share on facebook
Share on linkedin
Share on email
Share on whatsapp

Kommentit

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *