Sivutoimisesta päätoimiseksi yrittäjäksi

 

Palkkatyön ohessa sivutoimisesti yrittäminen on turvallinen tapa lähteä kokeilemaan omaa liikeideaa. Sivutoiminen yrittäjyys saakin usein alkunsa harrastuksenomaisesta liikeideasta, jossa ensisijainen tarkoitus ei ole niinkään elinkeinonharjoittaminen, vaan pikemminkin on ilmennyt kysyntää jollekin osaamiselle, halutaan hieman lisätuloja palkkatyön oheen tai halutaan harjoittaa ihan vain harrastuksena jotakin, josta saattaa tienata vähän niin kuin vahingossa, ja tätä varten tarvitaan y-tunnus. Tällaisia liikeideoita saattavat olla esimerkiksi:

  • Harrastelijakuvaajalta aletaan kysymään kuvauskeikkoja juhliin ja muihin tilaisuuksiin.
  • Käsitöitä tehdään omaksi iloksi ja ”nurkat alkavat täyttyä”, joten tuotteita aletaan myymään nettisaiteilla, toreilla ja tapahtumissa.
  • Tekninen osaaminen, kuten vaikkapa autojen vanteiden kunnostaminen tai polkupyörien korjaus. Tällainen osaaminen on saattanut syntyä harrastuksen tai aiemman työn/koulutuksen ansiosta. Tuttavat alkavat kysellä, voisitko korjata sitä ja tätä, ja pian sana kiirii, ja tuntemattomatkin ottavat yhteyttä.
  • Kotikutsujenomainen yritystoiminta, jossa esimerkiksi kosmetiikkaedustajaksi lähdetään lähinnä sen vuoksi, että saadaan tuotteita kätevästi omaan käyttöön, mutta toiminta laajenee.
  • Taitavaa soittajaa tai laulajaa pyydetään esiintymään ja tätä varten tarvitaan laskutuskanava. Myös muut taiteen alat, oli kyseessä kuvataide tai vaikkapa tatuointien tekeminen saattavat johtaa huomaamatta sivutoimiseen yrittäjyyteen.

 

Polku etenee yleensä siten, että ensin touhutaan omaksi iloksi. Tämän jälkeen tehdään töitä satunnaisesti tuttaville maksutta tai he saattavat antaa pienenä vaivanpalkkana setelin kouraan. Seuraava steppi on tyypillisesti kevytyrittäjyys, josta erityisesti materiaali-, laite- tai ohjelmistokulujen kanssa painiskelevat päätyvät hyvinkin pian omaan toiminimeen. Jatkumo sivutoimesta kokopäiväiseksi yrittäjäksi on luonteva silloin, kun asiakkaita alkaa olla enemmän kuin mihin vapaa-aika riittää.

 

Kuka tahansa voi ryhtyä yrittäjäksi aloille, joilta laki ei edellytä pätevyyksiä. Kysynnän ja tarjonnan laki ratkaisee, kenellä riittää keikkaa. On asiakkaita, jotka haluavat kokeneen konkarin, jolla on alan koulutusta ja työkokemusta, ja he ovat valmiita maksamaan tästä asiallisen hinnan. On myös asiakkaita, joiden ostopäätöksen ratkaisee edullisin hinta. Lisäksi toisinaan on vain helpointa pyytää siskon kummin kaiman naapuri avuksi, koska kynnys tuntemattoman kontaktointiin on liian korkea. Markkinoille mahtuu monenlaisia toimijoita ja hyvä niin! Onhan se kaikkien kannalta hyvä, että tuotteita ja palveluita on tarjolla monella laatu- ja hintatasolla. Mitä siitäkin tulisi, jos markkinoilla olisi vaikkapa vain yksi ainoa automerkki, jonka hinta olisi 50 000€! (kuva: Shutterstock)

 

On toki muunkinlaisia sivutoimisia yrityksiä, mutta edellä mainitun tyyppisiin törmään useimmiten yrittäjäkoulutuksissa. Kaikki eivät haluaisi markkinoille sivutoimisia harrastelijayrittäjiä. Kokopäiväiset yrittäjät, kovan luokan ammattilaiset, joiden elanto on kiinni riittävän korkeasta hintatasosta, jotta he pystyvät maksamaan yrittäjyyden lakisääteiset velvoitteensa, saattavat kirota hinnan polkijoita. Harrastelija toki veloittaa alhaisemman hinnan kolmesta syystä:

  1. Osaaminen ei ole ammattilaisen tasolla, joten hinta on edullisempi.
  2. Koska yritystoimintaa ei harjoiteta päätoimena, ei synny taloudellista painetta laskuttamiselle, vaan ajatus on pikemminkin se, että kiva, jos tästä saa edes jotakin lisätuloja, sillä näitä juttuja tehtäisiin joka tapauksessa. Sivutoimisen yrittäjän ei tarvitse ajatella, onko toiminta oikeasti taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi sivutoiminen yrittäjä ei välttämättä ole yel- tai alv-velvollinen, jolloin hintaa on mahdollista pitää edullisena, sillä toiminnan kulut ovat alhaiset.
  3. Ei ole ymmärrystä liiketoiminnan todellisista kustannuksista tai markkinoiden hintatasosta.

Tämä kertoo siitä, että yrittäjäksi voi ryhtyä montaa eri reittiä, eikä ainoa tapa ole alan koulutus tai työkokemus. Mitä vain oppii tekemällä, joten harrastuneisuus voi hyvinkin johtaa ammattimaiseen työn jälkeen. Eikä halvin ole automaattisesti huonoin.

 

Yrittäjäkoulutuksissa on ilmennyt viime vuosina yhä useammin, että moni palkkatyöläinen haluaa rakentaa sivutoimisen sähköisen bisneksen, josta tavoittelee passiivista tuloa. Tyypillisin idea on jokin sähköinen tuote, joko verkkokurssi tai e-julkaisu, tai lisenssipohjainen tuote, tai mobiilisovellus. Sähköinen tuote onkin ainakin ajatustasolla oivallinen sivutoimisen yritystoiminnan lähtökohta, sillä parhaimmillaan tällainen liikeidea vaatii alkuinvestoinnin, mutta ylläpitoon ei tarvita niin paljon ajallisia ponnisteluita. Valitettavan usein tuleva yrittäjä kuitenkin kuvittelee, että kun esimerkiksi verkkokurssi on saatu rakennettua valmiiksi, se tosiaan tuottaa passiivisesti ilman minkäänlaisia ponnisteluita. Asia ei kuitenkaan ole näin. Sähköisten tuotteiden markkinat ovat äärimmäisen kilpailtuja, ja vaativat tuotekehityksen lisäksi valtavasti markkinointiponnisteluita, jotta potentiaaliset asiakkaat tietävät niiden olemassaolosta. Markkinointi voi toki olla myös aktiivista somessa esillä olemista, mutta usein tarvitaan rahallistakin buustausta, johon ei olla aina varauduttu. Sähköisyys on lopulta vain jakelukanava tai tekninen toteutus. En muista törmänneeni 20 vuoden aikana liikeideaan, joka oikeasti tuottaa ilman minkäänlaista panostusta. (kuva: Shutterstock)

 

Toinen sivutoimisten yrittäjien ryhmä, johon törmään eniten, ovat asiantuntijayrittäjät, kuten terapeutit, työnohjaajat, kouluttajat ja konsultit. Nämä henkilöt tekevät usein päivätyökseen jotakin muuta, kuten esimies- tai asiantuntijatyötä toisella toimialalla, ja ovat iän ja kokemuksen myötä päätyneet opiskelemaan uuden entistäkin mieluisamman ammatin. Kyseessä voi olla kutsumus. Tähän on saattanut johtaa kiinnostuneisuus ihmismieltä kohtaan, tai syvällisempi työelämän ongelmien ymmärrys ja halu antaa osaamistaan toisten tahojen käyttöön. Tällöinkään sivutoimen tarkoitus ei ole välttämättä rahan tahkoaminen, vaan aivan muut syyt. Sivutoimiselta yrittäjyydeltä haetaan kenties merkityksellisempää työn sisältöä tai vastapainoa raskaalle palkkatyölle. Yrittäjyyden muuttuessa kokopäiväiseksi halutaan downsiftata: päättää omista työskentelyajoista ja tehdä asiat omalla tavallaan, ja hellittää otetta.

 

Vaikka Suomessa onkin elinkeinonvapaus, kokopäivätyöläisen on syytä ilmoittaa työnantajalleen yrityksen perustamisesta. Moni työnantaja edellyttää sivutoimi-ilmoituksen tai -luvan täyttämistä. Työnantajalla on oikeus kieltää kilpaileva liiketoiminta ja sellaiseen ryhtyminen saattaa olla jopa työsuhteen purun peruste. Työnantajalla on lisäksi velvollisuus huolehtia työntekijän jaksamisesta, joten lomakkeessa kysytään usein yrittäjyyteen käytettävää työtuntimäärää. Täyden työviikon lisäksi ei voi antaa lupaa toisen mokoman tekemiselle. Työnantajan näkökulmasta on lisäksi huomioitava se, ettei päätoimi saa kärsiä sivutoimesta. Yllättävän moni työntekijä kuitenkin suunittelee pitävänsä tulevan yritystoimintansa täysin salassa työnantajaltaan. Suomi on sen verran pieni maa, ettei siltojaan kannata polttee keneenkään – ei varsinkaan työnantajaansa. (kuva: Shutterstock)

 

Sivutoiminen yrittäjyys on mukavaa niin kauan, kuin harrastus pysyy harrastuksena, eikä oma jaksaminen kärsi. Ja jotkut asiat nyt vaan kannattaa pitää harrastuksena! Mikäli kuitenkin käy nii, että asiakkaita alkaa olla liiaksi saakka ja sivutoiminen yrittäjä joutuu toden teolla järjestelemään kalenteriaan, jotta saisi asiakkaansa palveltua, alkaa tulla stressi. Jos joudutaan tinkimään perheen parissa vietetystä ajasta tai jopa yöunista, on aika pohtia miten tästä eteenpäin. Pahimmillaan sivutoiminen yrittäjyys voi olla todella raskasta. Työorientoitunut ja innostunut henkilö ajaa itsensä huomaamattaan uuvuksiin. Moni vuosien ajan sivutoimista yritystä lähes kokopäiväisesti pyörittänyt on kertonut olleensa jaksamisen äärirajoilla ja ymmärtäneensä vasta jälkeenpäin, miten lähellä sairastuminen oli.

 

Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki elämänalueet (yrittäjyys, palkkatyö, vapaa-aika, perhe-elämä, ystävyyssuhteet, oma terveys) alkavat kärsiä palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistelmästä, suosittelen pohtimaan näitä:

  • Voisitko vähentää palkkatyön työtunteja? Onko mahdollista lyhentää työviikkoa vaikka 3-4 päiväiseksi? Tässä on nähdäkseni se riski, ettei tunnollinen ja täyteen työviikkoon tottunut henkilö oikeasti vähennä työn tekemistä, etenkään asiantuntijatyössä. Eli käytännössä palkanmaksu pienenee, mutta työn määrästä ei osata tai haluta luopua. Vähentäminen onkin helpompaa työssä, jossa on työvuorot ja suorittavassa työssä, joka ei edellytä suurta määrää suunnittelu- tai muuta taustatyötä. Vaatii hyvää itsensä johtamista, että oikeasti osaa luopua palkkatyöstä työviikon lyhentyessä.
  • Voisitko nostaa sivutoimisen yrityksesi tuotteen tai palvelun hintoja? Mikäli asiakkaita on liikaa, on hinnan nostaminen yleensä oivallinen keino vähentää hieman työn määrää tulojen silti pienentymättä.
  • Voitko jättää jotakin aikaa vievää yritystoiminnastasi pois joko ostamalla palvelun toiselta yrittäjältä tai luopua kokonaan jostakin toiminnosta, joka on oikeasti aikasyöppö, eikä juuri tuota rahaa? Voisiko joitakin toimintoja automatisoida? Oman yritystoiminnan prosessien tarkasteleminen aika ajoin on tarpeen ihan kaikille yrittäjille. Kannattaa keskittyä vain tuottoisimpiin tai itselle mieluisimpiin töihin, mikäli se on suinkin mahdollista.
  • Palkkatyöstä irtisanoutuminen ja keskittyminen täysillä yrittäjyyteen.

 

Viimeisin kohta eli sivutoimisesta kokopäiväiseksi yrittäjäksi siirtyminen on iso askel. Moni pelkää yrittäjän velvoitteita ja taloudellista riskiä. Palkkatyöläisellä on työttömyysturvankin osalta yrittäjää paremmat oltavat. Toisaalta itse näen, että yhden työnantajan palveluksessa oleminen on aina suurempi riski, kuin yrittäjänä työskenteleminen. Mitä jos tuo yksi ainoa työnantaja menee konkurssiin, myy liiketoimintansa tai joutuu muutoin taloudellisesti ahtaalle? Tällöin tulot lakkaavat kokonaan. Jos sen sijaan toimii yrittäjänä, jolla on vaikkapa kymmenen päämiestä tai isompaa kanta-asiakasta, tilanne on toinen. Jos yksi heistä joutuu taloudelliseen ahdinkoon ja lakkaa ostamasta, jää jäljelle vielä yhdeksän muuta. Ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin – palkkatyössä työntekijä tekee juurikin niin, mutta yrittäjä, jolla on useita asiakkaita, on turvallisemmassa asemassa.

 

Ennen palkkatyöstä irtisanoutumista kannattaa hakea TE-toimistosta starttirahaa. Lue lisää starttirahasta aiemmasta postauksestani. Starttirahan suuruus on n. 700 euroa kuukaudessa (miinus verot) ja se on tarkoitettu yrittäjän omaksi tuloksi yritystoiminnan alkuvaiheeseen, kun asiakkaita ei ole vielä niin paljoa, että yrittäjä voisi nostaa itselleen täyden palkan. Tätä ajanjaksoa sanotaan kuolemanlaaksoksi. Starttirahaa ei voi saada enää sen jälkeen, kun on jo kokopäiväinen yrittäjä eli on tärkeää muistaa jättää hakemus etukäteen. Sivutoiminen yrittäjyys ei estä starttirahan saamista, vaan päinvastoin se saattaa olla jopa eduksi! Esimerkiksi sivutoimena piano-opetusta toteuttavan henkilön, joka on päätoimessa lukion musiikin opettajana on mahdollisuus saada starttirahaa ennen palkkatyöstä irtisanoutumista, mikäli yritystoiminnasta on tarkoitus tulla ympärivuotista ja kokopäiväistä (tämä osoitetaan liiketoimintasuunnitelmalla ja laskelmalla), hänellä ei ole verovelkaa ja markkinatilanne ei ole liian kilpailtu. Päätöksen tekee Te-toimisto. (kuva: Shutterstock)

 

Hyppy kokopäiväisyyteen tarkoittaa sivutoimiselle yrittäjälle monen asian muuttumista. Suurin muutos on taloudellinen paine. Koska sivutoiminen yrittäjä ei oikeastaan edes ole yrittäjä – yrittäjän määritelmähän on se, että työllistää itsensä muutoin kuin toisen palveluksessa -, vaan harrastelija, joka laskuttaa jotakin, palkkatulojen puuttuminen saattaa aiheuttaa alkuvaiheessa suorastaan pakokauhua. Mitä jos asiakkaita ei olekaan riittävästi? Mitä jos raha ei riitäkään laskujen maksamiseen? Mitä jos koti menee alta? Jotta kokopäiväiseksi siirtyvä yrittäjä turvaisi riittävän asiakasmäärän, kannattaa panostaa näkyvyyteen potentiaalisten asiakkaiden keskuudessa. Potentiaalisia asiakkaita ovat ne, jotka ovat ostaneet aiemminkin (on aina helpompaa saada tyytyväinen, jo kerran ostanut asiakas ostamaan uudelleen, kuin hankkia kokonaan uusi asiakas) ja lisäksi tarvitaan usein tuntemattomia, uusia asiakkaitakin. On pohdittava kenelle tuotetta/palvelua tuotetaan ja miten näille asiakkaille tulee näkyä. Markkinointi ja myynti saavat päätoimisuuteen siirryttäessä usein aivan uuden ulottuvuuden. Mukavasta harrastelusta ja sivutulonlähteestä onkin saatava kokopäiväinen elanto.

 

Kaikkein hurjinta on lähteä yrittäjäksi aivan tyhjän päälle. Tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi hurjapäiset yhtäkkiset irtisanoutumiset palkkatyöstä ilman minkäänlaisia pohjatöitä tai muut hetken päähänpistot, kuten vaikka liiketoiminnan ostaminen itselle täysin vieraalta toimialalta. Tähän verrattuna sivutoimisella yrittäjällä on onneksi edes jonkinlainen pohja yrittäjyyteen; ainakin muutama asiakas valmiina ja sitä kautta tuntumaa siihen, miten oman toimialan markkinat toimivat. Tämä ei ole ollenkaan huono lähtökohta lähteä ponnistelemaan kohti päätoimisuutta! (kuva: Shutterstock)

 

Kokopäiväiselle yrittäjälle lankeaa myös lisävelvoitteita, joista syntyy paitsi kustannuksia, jotka aiheuttavat hinnankorotuspaineita, mutta myös ylimääräistä vaivaa. Mikäli sivutoiminen yrittäjä ei ole aiemmin ollut yel-velvollinen pienten yrittäjätulojen vuoksi, kokopäiväiseksi siirryttäessä yel-maksut tulevat melko nopeasti tutuiksi. Yel-maksu on pakollinen kun yrittäjyydestä saa tuloa vähintään 7 958,99€ vuodessa (v. 2020). Jotta yrittäjällä säilyisi työttömyysturva, tulee yrittäjätuloksi ilmoittaa eläkevakuutusyhtiöön vähintään  13073€ euroa vuodessa. Korona-aika on osoittanut, että yel-työtuloksi kannattaa ilmoittaa vähintään 20 000€, sillä sitä pienemmillä yel-maksuilla jäi koronatukien ulkopuolelle. Yel-maksu on lakisääteinen yrittäjän eläkevakuutusmaksu. Katso tarkemmat kriteerit esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiö Elo:n sivuilta. Alkava yrittäjä saa Yel-maksusta 22%:n alennuksen neljältä ensimmäiseltä vuodelta, mutta kyllä vakuutusmaksuissa on silti maksamista. Esimerkiksi 25 000€:n vuositulolla yel-maksu on alle 53-vuotiaalta yrittäjälsä alkavan yrittäjän alennuksen jälkeenkin vielä 392€ kuukaudessa, ja ilman alennusta 502€/kuukaudessa. 45 000€:n vuositulolla yel-maksu ilman alennusta on jo 902€/kuukaudessa. Yel ei kuitenkaan ole sen kalliimpi kuin työntekijän tyel-maksu, mutta harva työntekijä tietää todellisia palkan sivukuluja, joita hänen työnantajansa vakuutusyhtiöille maksaa. On myös muistettava, että yel-vakuutus on vain eläkevakuutus eli mahdolliset sairaus-, tapaturma- ja henkivakuutukset, sekä yritystoiminnan muut vakuutukset on otettava erikseen.

 

Yrittäjällä on toki sosiaaliturva, kuten kenellä tahansa kansalaisella, mutta yrittäjän sosiaaliturva perustuu palkkasumman sijaan yel-työtuloon eli Kela maksaa päivärahat (perhevapaa-, sairaus- ja tapaturma) yelin perusteella, eikä todellisen työtulon perusteella. Myös yrittäjän tuleva eläke kertyy yrittäjyysvuosista yel-maksuista. Koska yel-vakuutusmaksu on useamman sadan euron pakollinen kustannuserä kuukaudessa, on hintoja välttämätöntä nostaa siinä vaiheessa, kun lähtee päätoimiseksi yrittäjäksi. Muutoin käy niin, että yrittäjä polkee omaan sosiaaliturvaansa pitämällä yelin aivan minimissä. Sivutoimisenkin yrittäjän on otettava yel-vakuutus kriteerien täyttyessä, vaikka hän olisi työnantajan puolesta tyel-vakuutettu. Tässä on mielestäni epäkohta eli henkilö saattaa olla lakisääteisesti tuplavakuutettu. Mikäli yrittäjä ei ota yel-vakuutusta kriteerien täyttyessä, Eläketurvakeskus pakkovakuuttaa yrittäjän pienellä viiveellä korkojen kera. (kuva: Unsplash)

 

Mikäli sivutoiminen yritys ei ole ollut arvonlisäverovelvollinen, arvonlisäverorekisteriin liittyminen tulee suurella todennäköisyydellä vastaan melko piankin. Arvonlisäverovelvollisuuden raja on 10 000 eurossa/tilikausi. Jos yrityksen arvonlisäveroton myynti on jäänyt alle tuon, on alv-rekisteriin saanut liittyä halutessaan, mutta se ei ole ollut pakollista. Kun myynti ylittää tuon 10 000 euron rajan, on pakko liittyä alv-rekisteriin (mikäli yrityksen toimiala/toiminta on arvonlisäverollista). Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksen on lisättävä myyntihintoihinsa arvonlisävero. Jos tuotteen alv-prosentti on 24%, tarkoittaa tämä sitä, että hintaa on nostettava 24%:lla. Esimerkiksi jos tuotteen hinta on ollut 80€ (alv0%), on myyntihinnan oltava jatkossa 99,20€ (sis. alv24%). Kun asiakas maksaa yrityksen  tilille 99,20€, tuosta summasta on yrityksen rahaa edelleen sama 80€, mutta yrittäjä joutuu tilittämään 19,20€ Verohallinnolle. Eli arvonlisävero on yrittäjien kerättäväksi osoitettu valtion verojen keräämisen keino. Mikäli yrittäjä ei lisää myyntihintaan arvonlisäveroa, on se maksettava silti eli käytännössä yrittäjä menettää oman palkkansa, ellei nosta hintaa. Tällöin 80€ tulkittaisiin arvonlisäverolliseksi ja siitä pitää maksaa Verohallinnolle 15,40€ arvonlisäveroa. Alv-rekisteriin liittymisestä on hyötyäkin. Yrittäjä saa jatkossa kaikista liiketoimintaansa liittyvistä ostoista alv:t vähennettyä. Lopulta Verohallinnolle tilitettävä summa on myyntien alv miinus ostojen alv. Summa summarum: Myyntihintoja on nostettava alv-prosentin verran! Mikäli yrittäjä ei tiedä omaa alv-prosenttiaan, kannattaa pirauttaa Verohallintoon ja kysyä neuvoa.

 

Sivutoimisesta päätoimisuuteen siirryttäessa voi syntyä muitakin velvoitteita ja kuluja, kuten esimerkiksi tällainen: Pienimuotoista ammatinharjoittamista saa tehdä ilman kahdenkertaista kirjanpitoa. Moni aivan sivutoiminen yrittäjä onkin tehnyt kirjanpidon itse, sillä tähän on riittänyt muistiinpanovelvollisen yhdenkertainen kirjanpito. Viimeistään siinä vaiheessa, kun mukaan kuvioon tulee arvonlisävero, on kirjanpito suositeltavaa ostaa tilitoimistolta ja kirjanpidon tulee olla kahdenkertaista. Kirjanpito on yrityksen lakisääteinen velvollisuus, ja sen tarkoituksena on pitää yrittäjän ja yrityksen varat ja velat erillään, ja osoittaa yritystoiminnan tulos (verotusta varten). Kahdenkertainen kirjanpito toki maksaa ja yksinyrittäjän kannattaakin budjetoida siihen 50-150€/kuukaudessa, ja lisäksi tilinpäätöksen ja veroilmoituksen (noin parisataa euroa) kerran vuodessa. Osa tilitoimistoista veloittaa ohjelmistomaksun erikseen.

 

Toinen uusi kuluerä, joskin pienempi sellainen on tämä: Pankki on saattanut katsoa läpi sormien pienimuotoista sivutoimista yritystoimintaa, jota on harjoitettu yksityistilin kautta. Virallisesti liiketoimintaa ei saa harjoittaa yksityistilillä. Kokopäiväisen yrittäjän tulee avata yritykselle oma yritystili, joka on kalliimpi kuin yksityinen pankkitili. Toiminimiyrittäjän yritystili maksaa edullisimmillaan 10-15€/kk sisältäen tiliotteet, Debit-kortin ja verkkopankkitunnukset (tosin yritystili kannattaa avata omaan pankkii, jossa sen saa omien henk.kohtaisten verkkopankkitunnusten alle). Verkkolaskutusohjelma maksaa yleensä erikseen 5-10€/kk. Lisäksi pankeilla saattaa olla tarjolla muitakin lisämaksullisia palveluita yritysasiakkailleen. Osakeyhtiölle niin kirjanpito, kuin pankin palvelumaksutkin ovat toiminimeä kalliimmat ja melko pienelläkin osakeyhtiöllä pankin palvelumaksut saattavat helposti kivuta 50-100 euroon kuukaudessa.

 

Yritystoiminnan kasvaessa on tavoitteena, että tulot kasvavat, mutta samalla kasvavat myös kulut. Markkinointi, vakuutukset, liikkuminen, materiaalit ja monet muut hankinnat ovat yritystoimintaan kuuluvia luonnollisia kulueriä, jotka on huomioitava hinnassa. Omakustannushinnan päälle lisättävä kate saakin kokopäiväisellä yrityksellä aivan uuden, tärkeän merkityksen. Yritystoiminta kannattaisi oikeastaan pitää joko niin sivutoimisena, että se jää yel- ja arvonlisäverorajan alla, tai sitten panostaa siihen reilusti enemmän, ja samalla myyntihintakin tulee usein liki tuplata. (kuva: Shutterstock)

 

Miltä kokopäiväiseksi yrittäjäksi lähteminen sitten tuntuu? Olen kuullut yrittäjyyden kouluttajana vuosien varrella monta monituista tarinaa. Osa heistä on ollut suorastaan helpottuneita, että ovat vihdoin uskaltautuneet pois palkkatyön kahleista. Vapauden tunne voi olla sanoinkuvaamattoman upea! Kirjoitin aiheesta aiemmin otsikolla Kuherruskuukausi. Tällainen tunne vaikuttaisi olevan yleinen erityisesti silloin, kun henkilöllä on paljon työntötekijöitä palkkatyöstään ja hänen mittansa on yksinkertaisesi tullut täyteen. Palkkatyö on ollut ahdistavaa ja jälkeenpäin nämä henkilöt harmittelevat, mikseivät tehneet siirtoaan aikaisemmin.

 

Taloudellinen epävarmuus pelottaa eniten. On hyvinkin mahdollista, ettei yritystoiminta lähdekään heti lentoon. Mikäli henkilöllä on paljon taloudellisia velvoitteita (kuten lainanmaksuja, suuri perhe tai pienet lapset, tai muita vastuita), voi stressin määrä yllättää. Starttiraha on kuitenkin pieni väliaikainen rahallinen tuki; nettona usein viitisensataa euroa kuukaudessa, eivätkä kaikki yrittäjät suinkaan saa starttirahaa. Tällöin kannattaa pohtia etukäteen, voisiko lainanmaksuja lykätä hetkeksi maksamalla voin korkoja? Onko jotakin myytävää omaisuutta, jonka voisi muuttaa rahaksi? Mitä kiinteitä elämisen kuluja voi minimoida? Kulujen minimointiakin tärkeämpää olisi pyrkiä turvaamaan riittävä määrä maksavia asiakkaita, joten markkinointi ja myynti ovat avainasemassa. Eivätkä markkinointitoimetkaan yksin riitä, vaan tuotteen/palvelun on oltava sellainen, että asiakas on halukas sen ostamaan oikeaan hintaan. Nämä kaikki ovat onneksi sellaisia asioita, joihin yrittäjä voi vaikuttaa itse.

 

Sivutoimisen yrittäjän, joka puntaroi kokopäiväiseksi lähtemistä, kannattaa miettiä mitä konkreettisia toimenpiteitä on tehtävä, jotta tuloja tulee riittävästi. Liiketoimintasuunnitelma on mainio työkalu tulevan ensimmäisen kokopäiväisen yrittäjyysvuoden suunnitteluun. Ja kannattavuuslaskelma on liiketoimintasuunnitelman välttämätön “oikea käsi”. Se kertoo kuinka monta euroa on myytävä per kuukausi tai jopa per tunti, jotta yrittäjä saa kulunsa katettua ja itselleen tavoittelemansa kuukausitulon. Nämä dokumentit vaaditaan starttirahahakemuksen liitteiksi, mutta ne ovat myös yrittäjälle itselleen tulevan vuoden to do-lista. Ja on niillä henkinenkin merkitys: kun pohjatyöt on tehty hyvin, mieli on levollisempi. (kuva: Shutterstock)

 

Itselläni on sivutoimisesta päätoimiseksi siirtyvistä yrittäjistä hyvin myönteinen näkemys. Todella usein näillä yrittäjillä on erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä liiketoiminnassaan. On osaamista, on kokemusta ja vahva tahtotila yrittämiseen. Suurimmat kompastuskivet lienevät hinnoittelu eli pelko siitä, etteivät asiakkaat enää osta, kun hintaa on nostettava roimasti ja riittävän näkyvyyden puute. Molemmat ovat kuitenkin selätettäviä asioita, ja viimeistään kokopäiväisyyden ensimmäinen vuosi opettaa laittamaan nämä asiat kohdalleen. ”Siperia opettaa” myös hiomaan liikeideaa vastaamaan entistäkin paremmin asiakkaiden tarpeita. Hyvä yrittäjä ymmärtää muuttaa toimintatapaansa, jos huomaa, että tekee liikaa työtä suhteessa tuloihin ja rakentaa sellaisia tuotteita ja palveluita, joista asiakkaat ovat kiinnostuneita järkevällä työn määrällä ja oikealla hinnalla. Sivutoimisessa yrittäjyydessä on monesti mainio liiketoiminnan aihio, joka ei pääse puhkeamaan kukkaan ajan ja muiden resurssien puuttumisen vuoksi. Huomasin tämän itsekin verkkokauppaa sivutoimisesti pyörittäessäni. Aika ja muut resurssit eivät vain tahdo riittää, jolloin sivutoimisuus todellakin jää sivutoimiseksi. Kokopäiväisenä yrittäjänä voi ja on pakkokin laittaa yrittämiseen enemmän paukkkuja. Yrittäjä saattaa olla itse pahin tulppa liiketoimintansa kehittymiselle. Kannattaa puntaroida, laskea, haistella markkinoita ja kysellä kiinnostuneisuutta suoraan potentiaalisilta asiakkailta. Jos haluaa pitää mukavan harrastuksen harrastuksena, sekin on toki ok!

 

Jaa artikkelia

Share on facebook
Share on linkedin
Share on email
Share on whatsapp

Kommentit

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *