Tietääkö entinen esimiehesi?

Tietääkö entinen esimiehesi?

Miksi palkkatyöstä irtisanoudutaan? Yrittäjäkoulutusten henkilökohtaisissa ohjauskeskusteluissa työssäkäyvien yrittäjäksi aikovien kanssa tulee lähes poikkeuksetta esille runsaasti epäkohtia heidän nykyisestä palkkatyöstään. Koska ilmiö on niin usein toistuva ja johtaa siihen, että aiemmin sitoutuneet ihmiset ihan oikeasti irtisanoutuvat työstään, olen jäänyt pohtimaan, saavatko entiset esimiehet koskaan tietää irtisanoutumisten todellisia syitä?

Mikä saa sitoutuneen työntekijän lähtemään? Irtisanoutuminen voi olla monen asian summa ja pitkään hauduteltu asia. Sanonnan mukaan "Employees leave bosses, not companies". (kuva: Pixabay)

Lähes aina syy siihen, miksi henkilö on lähtenyt rohkeasti mukaan yrittäjäkoulutukseen, löytyy palkkatyön kuormittavuudesta. Toisinaan se johtuu työnantajan luomista paineista, mutta monesti kyse on myös työntekijästä itsestään johtuvista syistä. Tunnistan työkuorman kerääjän myös itsessäni. Helposti innostuvana ihmisenä ilmoittauduin vapaaehtoisesti mukaan milloin mihinkin. Lopulta kävi niin, että olin mukana lukuisissa hankkeissa, projekteissa ja työryhmissä, joiden vuoksi jouduin osallistumaan kaikenlaisiin kissanristiäisiin ja kalenteri oli niin tukossa, että sille työlle, mitä varten minut oli kyseiseen organisaatioon palkattu, ei enää löytynyt aikaa. Tai löytyi – tein kaiken muun iltaisin ja viikonloppuisin. Koskaan en kirjannut näitä työtunteja minnekään, koska aidosti ja oikeasti tykkäsin työstäni ja koin sen merkitykselliseksi.

Työn kerääjät saattavat olla projekti-ihmisiä tai tutkijatyyppejä, jotka ovat niin uppoutuneita työhönsä, että se on heille melkein kuin huumetta. Tai he ovat esimiesasemaan ajautuneita, mutta esimiestyöhön soveltumattomia henkilöitä, jotka eivät osaa delegoida, vaan hukkuvat työmääräänsä. Jokaisen työnarkomaanin tarina on erilainen. Mikäli henkilö on ollut kovin työorientoitunut palkkatyössä ollessaan ja haluaa hivenen downsiftata ja ryhtyy yrittäjäksi keventääkseen taakkaansa, siirtymä tuskin korjaa tilannetta. Työn haalijat harvoin lopettavat työn haalimista siirtyessään palkkatyöstä yrittäjäksi. Itsensä johtamisen taitojen opetteleminen on kurinalaista ja aikaavievää puuhaa.

"Minut on palkattu tekemään tätä asiaa, mutta kalenterini täytetään jollakin aivan muulla." Mikäli työntekijä kokee, ettei voi enää hallita edes kalenteriaan, ajatuksissa saattaa alkaa siintää oma yritys, jonka on tarkoitus toimia hallinnan välineenä. (kuva: Pixabay)

Toisinaan palkkatyö on aidosti ja oikeasti liian kuormittavaa. Työntekijä tekee työtä jaksamisensa äärirajoilla, mutta esimies ei huomaa poikkeustilan jatkuvan ja jatkuvan. Olen kuullut useita kertoja yrittäjäkoulutukseen osallistuvan työntekijän kertovan, miten heillä tehdään jatkuvasti tuplavuoroja, vapaapäivinä soitetaan töihin, lomia siirretään, vuorotteluvapaita perutaan ja jopa sairaslomalta hälytetään tekemään töitä. Eikä suinkaan kertaluonteisesti, vaan jatkuvasti. Työntekijä on niin sitoutunut, että antaa kaikkensa, kunnes mitta täyttyy. Elämässä on oltava muutakin kuin työ.

Työntekijät haluavat lähtökohtaisesti tehdä työnsä hyvin. Esimiehen tehtävä on varmistaa, että työntekijällä on mahdollisuudet tehdä työtään. Kärjistetysti ilmaistuna työntekijät ovat sitä mieltä, että kaikki ongelmat ovat johtamisongelmia. Esimiehet sen sijaan ajattelevat ongelmien johtuvan työntekijöistä ja heidän asenteistaan.

Erilaiset persoonat käyttäytyvät eri tavoin myös työn epäkohtiin liittyvissä asioissa. Ihmiset, jotka haluavat vakaata, turvallista, rutiininomaista työtä, säikähtävät muutoksista. Pienikin muutos saa heidät pelkäämään ja pelko aiheuttaa vastarintaa. Toiselle työhuoneen siirtäminen voi olla maata mullistava asia, kun taas toinen on muutoksesta innoissaan. Mikäli johtamisesta puuttuu selkeät linjat ja pitkäjänteinen kehittäminen, ja muutoksia tulee suuntaan tai toiseen jatkuvasti, vakautta kaipaava työntekijä ei saa kaipaamaansa työrauhaa ja haluaa hakeutua toisaalle. Omassa yrityksessä saisi ehkäpä tehdä edes työnsä rauhassa?

Voimalauseet ovat monesti niin suuria ja ympäripyöreitä, että niiden toteuttaminen ei ole helppoa. "Elä unelmaasi" innostaa palkkatyöhön syystä tai toisesta kyllästyneitä, omasta yrityksestä haaveilevia. (kuva: Pixabay)

Itsenäisesti työtään tekeville asiantuntijoille ja keskijohdolle ärsyttävintä näyttäisi olevan ylemmän johdon mikromanageeraaminen. Tällöin johto puuttuu aivan mitättömän pieniin asioihin. Esimerkiksi miljoonaluokan liikevaihtoa tekevissä yrityksissä puututaan muutaman sadan euron satunnaisiin kuluihin. Miksi? Mikäli asiantuntija kokee kulun tarpeelliseksi, jotta hän voi tehdä työtään, on epäolennaista yöpyykö henkilö työmatkallaan 95 euron hotellihuoneessa vai 110 euron hotellihuoneessa. Etenkin kun tässäkin tapauksessa kyse oli myyntitykistä, joka myynnillään pystyi työllistämään koko toimiston henkilökunnan.

Jossakin vaiheessa palkkatyö voi alkaa ärsyttämään. Itsekin olen irtisanoutunut vakituisista, päällepäin hyvistä työpaikoista ja ryhtynyt yrittäjäksi. Veikkaanpa, etteivät entiset työnantajat tiedä todellisia syitä. Ja se johtuu siitä, että kukaan ei ole koskaan kysynyt. Suosittelisin työnantajia istumaan hetkisen irtisanoutuneen työntekijän kanssa ja keskustelemaan avoimesti. Kysymään suoraan, että miksi näin? Mitä olisin voinut tehdä toisin jatkoa ajatellen? Miten muuttaisit työnkuvaasi tai työpaikkaasi, jotta se olisi toimiva? Ei siksi, että esimies taivuttelisi irtisanoutunutta jäämään, vaan siksi, että epäkohdat tulisi korjattua.

Yksi suurimmista turhautumisen syistä asiantuntijoille on se, että kokee työnsä olevan enää vain pään hakkaamista seinään. Kehittämisehdotuksia ei oteta huomioon. Työntekijä tekee oma-aloitteisesti ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi, mutta esimies ei kuuntele tai ehdotuksista kiitellään, mutta mitään ei tapahdu. Miksi jatkaa työtä organisaatiossa, jossa työntekijä kokee, että oma osaaminen valuu hukkaan? Kun ei saa arvostusta, sitä alkaa hakemaan toisaalta.

Esimiesasemassa olevalle toimihenkilölle vaikuttaisi olevan turhauttavaa se, että esimiehenä ei kuitenkaan ole esimiehen valtuuksia. Epäpätevä omistaja tai hallitus kävelee yli, tai jokainen päätös joudutaan hyväksyttämään ylemmällä esimiehellä. Keskijohto on puun ja kuoren välissä; painetta tulee niin ylhäältä johdon suunnalta kuin alhaalta alaisten suunnalta.

Viisi vuotta on suositeltu työpaikan vaihtamisen väli. Mikäli työpaikkaa vaihtaa liian usein, vaikuttaa siltä, ettei henkilö ole sitoutunut tai ei sopeudu uuteen työyhteisöön. Mikäli samassa työpaikassa viihtyy liian kauan, alkaa laitostua. Työn imu pysyy yllä ja oma asiantuntemus kehittyy, kun välillä vaihtaa astetta haasteellisempiin tehtäviin. Tämä on eduksi niin työntekijälle, kuin organisaatiolle. Kehittämisinto kun hiipuu vuosien saatossa. (kuva: Pixabay)

Myös palkkaus on syy irtisanoutumiseen. Työmäärä ei kuormitu kollegoiden kesken tasaisesti, kuten se ei yleensäkään tee; hyvin tehdystä työstähän tyypillisesti kiitetään antamalla lisää työtä. Näin hyvä työntekijä tekee paljon enemmän, kuin osaamattomampi tai laiskempi kollegansa, mutta palkka saattaa pysyä samana. On yleisesti tiedossa oleva asia, että palkkaneuvotteluita käydään harvoin nykyisen työnantajan kanssa. Mikäli mielii saada parempaa palkkaa, on vaihdettava työpaikkaa. Ja mikäpä siihen ajaisikaan enemmän, kuin se, että palkassa ei huomioida osaamista tai työpanosta. On tietenkin mahdollista, että työntekijällä on vääristynyt näkemys omasta osaamisestaan tai arvostaan työpaikalla. Työnantajahan saattaa olla myös helpottunut, mikäli hankalaksi koettu työntekijä hakeutuu toisaalle töihin.

Kirjoitin aiemmin aiheesta ”Teetkö sitä mitä haluat oikeasti tehdä?” Toisinaan henkilö on vain ajautunut tekemään tiettyä työtä, vaikkei koe sen olevan sitä mitä haluaisi oikeasti tehdä. Työhön on ehkä ryhtynyt opiskeluaikoina, ja kuvitellut sen olevan väliaikainen vaihe, mutta vuoden pestistä onkin tullut pian kahden, kolmen ja kymmenen vuoden pesti. Mikäli asia alkaa vaivaaman, uudelleenkouluttautuminen tai alan vaihto muutoin voi tulla ajankohtaiseksi.

"Työssäni on koko ajan niin kiire, etten ehdi edes lounasta syömään, saati tekemään kaikkia niitä asioita, joita lakisääteisestikin pitäisi tehdä. Joudun oikomaan jatkuvasti, tekemään huonolaatuista työtä, mistä tunnen jatkuvasti huonoa omatuntoa. Rikon kaikkia turvallisuusmääräyksiä, mutta näin on pakko tehdä, koska meillä on jatkuvasti alimitoitetut resurssit." (kuva: Pixabay)

Jossakin vaiheessa vaan tulee mitta täyteen. Toiset irtisanoutuvat dramaattisesti hetken mielijohteesta (jota on todellisuudessa hauduteltu jo pitkän aikaa) esimerkiksi epäonnistuneen palaverin päätteeksi. Toiset pohtivat asiaa vuosikausia. Toiset eivät koskaan tee lopullista päätöstä, vaan jäävät tuttuun työhön, vaikkeivat siitä enää pidä, eivätkö koe työn imua.

Minun tehtäväni yrittäjäkouluttajana ei ole lietsoa ketään irtisanoutumaan tai houkutella ketään perustamaan yritystä. Mutta aistin kyllä yrittäjäkoulutukseen osallistujien kanssa keskustellessani, milloin mittari on oikeasti niin punaisella, että en yllättyisi, vaikka seuraavan kerran tavatessamme henkilö kertoisi irtisanoutuneensa.

Miksei työnantaja tiedä näistä irtisanoutumista ennakoivista ajatuksista mitään? Eikö työnantajaa kiinnosta? Eikö työnantaja keskustele työntekijöidensä kanssa riittävän usein? Vai johtuuko se työntekijästä itsestään? Eikö esimiehelle uskalleta kertoa? Vai miksi irtisanoutuminen näyttäisi tulevan esimiehelle usein täytenä yllätyksenä, vaikka henkilö olisi pyöritellyt asiaa mielessään jo kuukausia, ellei vuosia. Ja sitten kun asia tulee esille, on jo liian myöhäistä. Päätös lähtemisestä on jo tehty.

Suomi on niin pieni maa, että entisen työnantajan kanssa kannattaa pysyä väleissä. Koskaan ei tiedä, missä yhteydessä tulee vielä tekemään yhteistyötä. Lisäksi entistä esimiestä voi tarvita suosittelijaksi. Moni kokee jo näiden seikkojen vuoksi, ettei halua lähteä luettelemaan irtisanoutumisen yhteydessä työpaikkansa ja esimiehensä puutteita. Jolloin ne jäävät työnantajalta kuulematta.

Oli syy irtisanoutumiseen mikä tahansa, taustalla kytee usein ajatus siitä, että kun työllistää itse itsensä, voi luoda työpaikan, jossa asiat toimivat kuten kuuluukin. Kun on oman itsensä pomo, ei tarvitse sietää huonoa kohtelua, epäpätevää esimiestä, ärsyttäviä kollegoita tai asiakkaita, vanhoja ja jatkuvasti rikkonaisia työkoneita tai mitä kaikkea kurjaa onkaan palkkatyössä kohdalle osunut. Yrittäjyyteen liittyy näin autuaaksi tekevä mielikuva, joka voi toki joskus olla oikeakin.

Palkkatyön vaatimuksiin kyllästyneenä sitä alkaa pohtia, miksei asioita voisi tehdä omaan piikkiin? Omassa yrityksessä olisin oman itseni herra ja asiat olisivat paljon helpompia ja mukavampia. Palkkatyöstä on kuitenkin melkoinen harppaus yrittäjyyteen ja toisinaan pudotus pilvilinnoista voi olla melkoinen. (kuva: Pixabay)

Yleensä kuitenkin työnarkomaani jatkaa yrittäjänäkin työnarkomaanina. Ärsyttävistä asiakkaista hermostunut henkilö ärsyyntyy yrittäjänäkin asiakkaistaan. Toimialojen epäkohdat ovat samat, oli yrittäjä tai työntekijä. Palkkatyön ongelmat seuraavat usein omaan yritykseen. Johtuuko tämä sitten totuttujen toimintatapojen jatkamisesti, vai siitä, etteivät työpaikan epäkohdat johtuneetkaan esimiehestä tai työkavereista, vaan henkilöstä itsestään?

Joskus oma yritys on kuitenkin oikeasti se kauan kaivattu muutos ja oikea ratkaisu. Näin on ollut omallakin kohdallani. Ja olen päässyt ilokseni todistamaan lukuisia tällaisia tarinoita. Palkkatyöstä irtisanouduttuaan henkilö on ikään kuin syttynyt uudelleen. Kun työn imu palaa, moni asia muuttuu paremmaksi. Työ on niin tärkeä osa elämää, että nuutuneesta, harmaasta arjesta tulee jälleen innostavaa.

Mikäli yrittäjyys pyörii ajatuksissa, kannattaa osallistua yrittäjäkoulutukseen, käydä paikallisen yritysneuvojan juttusilla ja pohtia, miten omasta osaamisesta saisi myytävän tuotteen. Mikään näistä ei sido yrityksen perustamiseen, vaan asiaa voi selvitellä asiantuntijoiden kanssa ja mikäli toteaa, ettei aika ole vielä kypsä, voi ajatuksen työntää vielä taka-alalle tai jatkaa sen työstämistä kaikessa rauhassa. Yleensä on kuitenkin niin, että päätös yrittäjäksi ryhtymisestä on tässä vaiheessa jo tehty, eikä paluuta enää ole 😉

Ei kommentteja toistaiseksi.

Jätä kommentti