Yrittäjän joulu

Yrittäjän joulu

Osaako yrittäjä rauhoittua edes jouluksi? Tai onko se edes mahdollista? Jouluhan on monelle vuoden paras sesonki ja kuten vanha viisauskin sanoo ”kalastajan on kalastettava silloin kun kala syö”. Joulu on syvällisemmästä sanomastaan huolimatta kulutusjuhla.

Turun Vanhan Suurtorin joulutorilla on parisenkymmentä myyntikojua.

Vierailimme eilen Turun Vanhan Suurtorin joulumarkkinoilla. Tarjolla on käsitöitä, designtuotteita, syötävää, juotavaa ja monenlaista ihmeteltävää. Käsityöyrittäjyys voisi olla kokonaan oman postauksensa aihe, mutta tässä jo hieman ajatuksia tähän liittyen: ihailen ihmisiä, jotka ovat löytäneet oman juttunsa! Mutta miten brändätä oman tuotteensa tai itsensä niin että sillä oikeasti elää tai saisi edes materiaalikulut ja vaivanpalkkaa. Harrastelijat myyvät viereisessä kojussa edullisesti täsmälleen samoja tuotteita, joista yrittäjän olisi pyydettävä kolminkertainen hinta. Käsityöyrittäjyys saattaa olla väkisinkin sivutoimista, sillä yritystoiminnan kannattavaksi saamisessa on monia haasteita. Yrittäjä on näin ollen usein palkkatyössä saadakseen sitä kautta varsinaisen elantonsa. Ja tämä johtaa usein siihen, että käsityöyrityksen kehittämiseen jää enää riittävästi aikaa tai muitakaan resursseja. Moni käsityöyrittäjä sanoo tekevänsä käsitöitä joka tapauksessa, sai siitä tuloa tai ei. Sama juttu muilla taiteenaloilla, oli kyse kirjailijoista, muusikoista tai valokuvaajista. Kyseessä on kutsumus. Eräs tuore tatuoijayrittäjä kertoi yrittäjäkoulutuksen alkaessa, että hän tekisi tätä vaikka ilmaiseksi. Tämä on erikoinen, mutta itse asiassa hyvinkin yleinen lähtökohta yrittäjyydelle.

Miten sitten on tehtävissä? Käsityöyrittäjät ovat eittämättä erittäin ammattitaitoisia, työn jälki on laadukasta ja materiaalit samoin ovat korkealaatuisia. Oma näkemykseni on, että kaksi asiaa ovat suurimmat rajoitteet: vaatimattomuus on synti numero 1 ja liiketaloudellisen ajattelun puute on synti numero 2. Vaatimattomuudella tarkoitan joko oman ammattitaidon tai tuotteiden vähättelyä, tai hinnan polkemista jo valmiiksi ("ei näistä voi mitään pyytää, kun kukaan ei sitten osta"). Kun kaikki ajattelevat näin, ei hintataso takuulla nouse. Liiketaloudellisella osaamisella tarkoitan kannattavuuslaskennan lisäksi aivan välttämätöntä esilläoloa: markkinointia ja myymistä. Jos asiakas ei tiedä sinun olemassaolostasi, kauppa käy erittäin pienellä todennäköisyydellä. Jos käsityöyrittäjä haluaa harrastuksestaan ammatin, on pakko ajatella liiketaloudellisesti. Enkä tarkoita, että jokaisen joulumyyjäiskäsityöläisen tai harrastelijan on perustettava yritys ja alettava tahkoamaan rahaa. Harrastus harrastuksena! Tarkoita heitä, joilla on tavoite tienata käsitöillään elanto.

Kauppiaille ei kannata esittää kysymystä joululomasta. Kauppojen aukiolojen vapautuminen on vain lisännyt painetta pitkiin aukioloaikoihin ja esimerkiksi osa Prismoista on auki ympäri vuorokauden. Pienyrittäjä sen sijaan ei voi taipua loputtomiin. Pienille kivijalkakauppiaille tulee väkisinkin paine pitkiin aukioloaikoihin, koska asiakkaat on nyt opetettu ostamisen 24/7/365. Kuluttaja ostaa sieltä mistä kokee että saa sen helpoiten ja halvimmalla. Yrittäjän tulisi pohtia kovenevassa kilpailussa myös mitkä ovat ostamisen esteitä ja miten niitä voisi poistaa tai madaltaa.

Väkisinkin pyörittelin mielessäni tällaisia aatoksia joulumarkkinoilla käydessäni. Joulusesonki on lyhyt ja raskas pyrähdys, josta on otettava kaikki irti, koska joulun jälkeistä aikaa seuraa väistämättä kulutusähky ja yrittäjille hiljaisempi ajanjakso. Kaikesta huolimatta toivon että joulunaika on kaikille yrittäjille hyvää aikaa, niin liiketaloudellisesti kuin rauhoittumisenkin merkeissä (vaikka sitten käsitöitä tehden ;). Hyvää joulunodotusta kaikille!

Ei kommentteja toistaiseksi.

Jätä kommentti